KYSYMYKSIÄ isolla K:lla

 

Viime aikoina olen miettinyt useita kysymyksiä, joihin olen pyrkinyt löytämään vastauksia. Valitettavasti osa kysymyksistä on sellaisia, joihin ei ehkä olekaan vastauksia tai ainakaan itse en ole niihin sellaisia vielä löytänyt.

Siitä asti kun muutimme tähän taloon minulla on ollut onni sen suhteen millaisia työkavereita tässä lähistöllä on ollut. Yhteistyö on ollut pääosin hedelmällistä ja olemme pystyneet jakamaan vastuuta ja meillä on ollut hyvä keskinäinen luottamus toisiimme, tai ainakin olen itse kokenut yhteistyömme sellaiseksi. 

Tänä keväänä sitten tilanne muuttui osin yllättäen, kun viimeisin lähellä toimiva perhepäivähoitaja joutui luopumaan kotona tehtävästä työstä. Tämä henkilö on sellainen, jonka olen usein kehityskeskusteluissa nimennyt yhdeksi voimavarakseni ja nyt olo on osittain kuin ojaan ajaneella orvolla, joka miettii miten tästä eteenpäin.

Toinen asia jota olen miettinyt paljon talven aikana on esimiehen vaikutus työyhteisöön ja missä on pedagoginen johtajuus? Tähän liittyen olen huomannut, että tätä asiaa on helppo käsitellä negaation kautta, se kun on kovin helppoa luetella asioita, jotka ovat huonosti. Toisaalta taas pelkkä epäkohtien luettelointi ei johda mihinkään, vaan asioista pitäisi pystyä puhumaan keskustelemaan rakentavasti, mutta kun tuntuu, ettei sille keskusteluun pysähtymiselle ole aikaa tai tilaa.

Kolmantena asiana on tiimityskentely, joka jostain syystä on edelleen vaikeaa, ja koen että tällä hetkellä tiimissä ei ole riittävän turvallista ilmapiiriä, vaan useampikin hoitaja joutuu jollain lailla olemaan "varpaillaan" puheidensa tai tekemisensä suhteen.  Lisäksi koen että tiimin jäsenillä ei ole luottamusta toisiinsa, joka sitten lisää turvattomuutta. Ja siinä sitä sitten ollaan... jotenkin ajattelisin että juuri luottamus olisi yksi niistä kivijaloista, joille tiimiyhteistyötä pitäisi voida rakentaa. Valitettavasti on myös niin että menetettyä luottamusta on vaikea saada takaisin. Tiimityö vaatii myös kompromisseja, ymmärrystä toisia kohtaan sekä tiimin jäsenten rohkeutta ottaa ne kipeämmätkin asiat puheeksi, joka toki vaatii sen turvallisen ilmapiirin. 

Keväisiä tehtäviä

 Uusi paketti keväisiä tehtäviä löytyy nyt Facebookista ja Canvasta. materiaali on vapaasti käytettävissä, kunhan mainitsee lähteen.

Yhteisiä tehtäviä ystävänpäiväksi

 

Tein pikkupuuhaa ystävänpäiväksi, mutta voi kai näitä käyttää muulloinkin. Tulostettava materiaali löytyy Canvasta, ja Facebookin Ipanoiden materiaalit-ryhmästä. Materiaali on vapaasti käytettävissä, kunhan mainitsee lähteen

Tehtäväjoulukalenteri

 

Tein tällekin vuodelle Canvan ilmaismateriaaleista lapsille tehtäväjoulukalenterin, materiaalia voi tarkastella klikkaamalla kuvaa tai allaolevaa linkkiä. Vaikka tehtäville ei olisikaan käyttöä, voi tästä materiaalista tulostaa ensimmäisen ja viimeisen sivun joulukalenteriksi.

Materiaali on vapaasti käytettävissä, kunhan mainitsee lähteen LINKKI

Tiimityö

 

 

Sanotaan että tiimi on juuri niin vahva kuin sen heikoin lenkki. Miten sitten määritellään kuka tai mikä on tiimin heikoin lenkki? Mikä tekee tiimistä toimivan ja millaista muutosjohtamista uusien tiimien muodostaminen vaatii? Ja miksi haluan kirjoittaa tästä juuri nyt?

Perhepäivähoidon yksi tärkeä osa on työyhteisön muodostama yhteinen tiimi ja sen tuoma tuki jokaiselle tiimin jäsenelle. Jokainen muutos tiimissä muuttaa tiimin dynamiikkaa, ja aiheuttaa tiimissä kriisin, jota pitäisi käsitellä avoimesti.

Tiimin muodostamisessa on tärkeää sopia siitä, milloin tiimi alkaa toimia tiiminä, jotta voidaan sopia tiimin sisäiset toimintamallit. Tärkeää on myös avoimuus siitä mitä kukakin haluaa ja odottaa tiimiltä ja sen toiminnalta, ja mikä on tiimitoiminnan tarkoitus. 

Meillä on ollut tiimitoimintaa koko 2000-luvun, ja tiimin tuki onkin ollut yksi suurimmista syistä, miksi olen jaksanut tätä työtä tehdä. Tiimissä on ollut mahdollisuus avoimeen vuorovaikutukseen ja jokainen tiimin jäsen on tuonut tiimiin oman vahvan osaamisensa, jolloin kaikkien ei tarvitse tehdä kaikkea, vaan jokaisella on ollut lupa päättää omien vahvuuksiensa ja voimavarojensa mukaan, miten haluaa toimintaan osallistua. Mielestäni tiimin jäsenten siis pitäisi tukea ja täydentää toisiaan, eikä supatella selän takana kuinka se tai tämä asia ei nyt juuri tältä ihmiseltä suju syystä tai toisesta. Mitä se selän takana supattelu auttaa yhtään ketään? Olisiko järkevää nostaa kissa pöydälle, erityisesti jos siinä edessä on jo pöytä katettuna?

Takana puhuminen, pikkuryhmissä supattelu tai esimiehelle kantelu eivät mielestäni ole keinoja, joilla vahvistetaan tiimiytymistä, vaan päinvastoin sellainen käytös lisää muutosvastarintaa, joka saattaa olla jopa tarkoituskin, vaikkakin ehkä tiedostamaton. Ei ehkä ollakaan valmiita muutokseen tai pönkitetään omaa egoa, pahimmassa tapauksessa toisten kustannuksella. 

Miten sitten tästä ikiaikaisesta ihmisten välisestä nyppimisestä voisi päästä eroon? Rehellisesti sanoen EN TIEDÄ, mutta voisiko yksi tapa olla se, että jokainen tarkastelee ihan ensin omaa tekemistään, ja miettii miten tähän tilanteeseen on päädytty? Sen tiedän myös että muutoksessa tarvitaan vahvaa johtamista, tasapuolisuutta ja havainnointia. Myös meiltä tiimin jäseniltä vaaditaan sitä avointa mieltä ottaan vastaan uusia mielipiteitä tai toimintatapoja sekä halua kannatella myös sitä heikointa lenkkiä, jotta tiimi olisi yhtä vahva kuin tiimin jäsenet yhteensä.