Vuosi on alkanut, mutta kirjoitusinto on edelleen hukassa. Työmotivaatiokin taitaa vielä lomailla, vaikka töitä tehdään jo toista viikkoa.
Lomani aikana Kuntaliitto ilahdutti meitä hoitajia pudottamalla kustannuskorvaussuositustaan, hip hei!
Toisaalta taas saattaapi olla, ettei lomat lyhenekään ihan niin paljon, ja mahdollisesti myös jotain muutakin positiivista saattaa olla tiedossa, sitä ei vaan kerta kaikkiaan löydä sieltä negatiivisen alta tikulla kaivamallakaan. Ja toisaalta, nämä uudistukset arkipyhiin, lomaoikeuksiin, lomarahoihin jne. liittyen maksavat meille todennäköisesti nollalinjan palkan korotuksen ja lisäksi vielä työttömyysvakuutusmaksuja ollaan siirtämässä lisää työntekijän maksettavaksi. Todellisuudessahan siis työstä saatava palkka laskee. Eli oli päätös mikä tahansa vyötä on kiristettävä, mistä sitä ostovoimaa saadaan?
Tämän postauksen myötä blogiin tulee uusi tunniste rutinaa ;)
Käykääpä katsomassa: ollaan me jotain tehty lastenkin kanssa!
Käykääpä katsomassa: ollaan me jotain tehty lastenkin kanssa!
Näin täällä meillä Suomessa kannustetaan työhön.. =(
VastaaPoistaJa miksi musta tuntuu, että perhepäivähoidon arvostus on kokoajan laskusuunnassa, joka tuutista (neuvoloita myöden!) hehkutetaan päiväkotia ja sen varhaiskasvatusta.
Niinhän se on, kyllä kannustus on aika heikoissa kantimissa juuri nyt.
PoistaPerhepäivähoito kun ei ole mitenkään mediaseksikästä, koulutetun varhaiskasvattajan antamaa varhaiskasvatusta, niin ei kait me sitten mitään osata.
Valitettavasti vain pelkään, että tämän päivän päätöksien hinta nähdään vasta vuosikymmenien päästä.