maanantai 3. toukokuuta 2010

Valokuvauksessa


Ei uskoisi, että valokuvausreissusta voi tulla sormi kipeäksi, mutta niin vain on. Tänään oli siis valokuvaus, ja lapsia jännitti kovasti, itkeekö yksi lapsista valokuvauksessa, kun viimevuotisessa kuvassa kyseinen lapsi itkee. Ei itkenyt, mutta hoitajalla oli kyllä itku lähellä, kun ensin teloin etusormeni auton turvapenkkiin ja sitten jätin samaisen sormen ohjaajan toimiston oven väliin. Onneksi sentään oman sormeni, etten jonkun muun Nauru .

Kaikkien muiden reissu menikin sitten ihan hyvin, joskin aika vakavan oloista porukkaa oli kuvattavana. Jokunen hymykin saatiin kun oikein yritettiin, valokuvaaja otti kuvaa ja hoitaja kutitteli lapsia jalkapohjista.

Onneksi valokuvausreissuja ei ole kuin kerran vuodessa, kyllä meinasi tulla hiki kun vaihtoi kaikille lapsille kuvausvaatteet ja päälle ulkovaatteet, jotta kuvausvaatteet pysyvät puhtaana päiväkodille asti ja sitten pakkaa koko ryhmän autoon turvaistuimiensa kanssa. Ja päiväkodilla tietysti sama rumba toisin päin. Onneksi kaikki lapset haettiin päiväkodilta kuvauksen jälkeen kotiin, jottei tarvinnut enää pakata koko ryhmää takaisin autoon  ja hoitopaikkaan. Meillä oli rivi turvaistuimia päiväkodin käytävällä odottelemassa hakijoita. Ja kaiken lisäksi lapset vielä istuivat niiden istuimien päällä, kun heitä tultiin hakemaan. 

Ainoastaan kamera jäi kotiin, mutta niinhän se aina silloin jää, kun sitä tarvitaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti