Kynttilä

Tällä viikolla olemme lasten kanssa askarrelleet adventin ja pikkujoulun kunniaksi tällaisia kynttilöitä. Tarvikkeina on käytetty paksua askartelupaperia, silkkipaperia, rautalankaa, varsiteippiä, helmiä ja liimaa.

Aluksi leikkasimme n. 20x10 cm kokoisen palan askartelupaperista ja päällystimme sen silkkipaperista revityillä palasilla. Kuivumisen jälkeen kiersimme paperin pituussuunnassa rullalle ja liimasimme kiinni, kuivamisen ajaksi kiinnitimme liimauksen narulla ja kumilenkeillä.

Liekkiä varten on leikattu kaksi liekkiä, jotka on liimattu sydänlankana toimivaan varsiteipillä päällystettyyn rautalankaan. Rautalanka on käännetty kaksinkerroin siten, että helmi on saatu pujotettua painoksi rautalangan keskelle.

Muoks. 17.12. : Tässä toinen versio liekiksi. Tein tällaisen liekin yhteen kynttilään, joka on ollut keskeneräisenä jo pitkään. Saa sitten lapsi viedä kynttilänsä tänään kotiin kun on viimeinen hoitopäivä ennen lomaa.

Lopuksi liekki, tai oikeastaan se helmi, pujotetaan kynttilän päästä sisään ja valmista!

Askartelijat tällä kertaa nuorin reilu 2v ja vanhin kohta 4v. Pienimmille leikkasin liekit, ja kaikkia autoin paperin kiertämisessä rullalle ja sydänlangan taivuttelussa.

Lasten ulkoilu

Äskettäin eräällä palstalla perhepäivähoitajat keskustelivat lasten kanssa ulkoilusta, tai oikeastaan siitä, voivatko lapset ulkoilla yksin.

Jostakin syystä en itse ainakaan keksi mitään syytä, miksi hoitaja ei voisi ulkoilla lasten kanssa. Mitä se hoitaja tekee sillä aikaa kun lapset ulkoilevat? Itse en päästä lapsia edes aidatulle pihalle keskenään, en edes niitä lapsia, jotka ovat pukeissa ennen toisia. Meidän talossa tietty etuna on se, että meillä on lasikuisti, jossa on lukittava portti, jota lapset eivät saa itse auki. Tähän kuistille lasken joskus isompia lapsia siksi aikaa kun laitan pienimmille loppuja vaatteita. Nyt kun kaikki lapset ovat alle nelivuotiaita, ei kuistille lähde kukaan etukäteen, vaikka se ihan turvallinen onkin.

Päivät pitää vain osata suunnitella niin, että voidaan toimia yhtenä ryhmänä. Hitaimmat pukijat alkavat pukea ennen nopeita. Ruoka laitetaan aamulla valmiiksi tai puolivalmiiksi, ja kun tullaan takaisin, tehdään ruoka loppuun. Ei niitä perunoita hoitajan tarvi lähteä keittämään sinne sisälle kesken ulkoilun. Pienimpien nukkuessa isommat leikkivät "hiljaisia" leikkejä, pelaavat tai askartelevat, kyllä ne isommat ehtivät ulos sitten välipalan jälkeen kun muutkin. Eikä sen pienimmänkään tarvi nukkua koko päivää, yö on nukkumista varten, eihän sitä unta voi riittää, jos päivällä nukutaan vielä neljän jälkeen. 

Toki... onhan se joskus aika rasittavaa, kun kesken ulkoilun raahaat koko porukan takaisin sisälle, vain siksi että yhdellä on pissahätä... tai kakka housussa... mutta minkäs teet, kaikkien on tultava mukaan, ei ketään voi jättää valvomatta pihaan odottamaan.

Äänetön wc-istuimen kansi... ihanaa!

Yksi parhaista löydöistä tämän syksyn aikana on uusi vessapytyn kansi. Tämä säästää hermoja todella paljon, sitä kun ei saa paiskattua kiinni, vaan se laskeutuu hitaasti, äänettömästi ja (lähes) itsekseen alas. Tästä kolmen pienen pojan hoitaja on todella onnellinen. 

Syöttötuolista... tuoliin

Syöttötuolit vievät paljon tilaa keittiöstä, ja monesti kuitenkin hoitolapset ovat aika pieniä, joten eivät kovin hyvin yletä istumaan tuolilla ruokapöydässä.

Olen ratkaissut tämän ongelman tällaisilla matalilla "jakkaroilla", jotka laitetaan keittiön tuolille korottamaan lasta ylemmäksi. Nyt jalat pysyvät pöydän alla ja lapset näkevät mitä lautasella on tarjolla.

Lapset tykkäävät näistä "jakkaroista" ja joskus on ollutkin aika puhuttaminen, kun lapsi on venynyt pituutta niin paljon, että voidaan jättää "jakkara" pois käytöstä ja alkaa istua keittiön normituoleilla.

Monta ihmeellistä asiaa...

Eipä uskoisi, että on marraskuu! Tänään lapset innostuivat ulkona tutkimaan monenmoisia asioita, erityisesti kaikki sadevesikaivot oli tutkittava todella tarkkaan. Niitä piti koko porukan voimin tutkia. Lapset tutkivat viisi sadevesikaivoa, joista yhdessä kuulemma ei ollut vettä, ja neljässä oli. Erään kaivon kohdalla, olisiko ollut kolmas, lapsien mielestä oli mustaa vettä, mutta sitten lopulta kuitenkin tulivat siihen tulokseen, että eikä ole vaan kaivossa on vaan pimeää.

Huomasimme myös, että joku oli käynyt kaatamassa puun kävelytien varrelta. Kantoa ihmeteltiin tosi pitkään ja mietittiin kuka oli puu käynyt kaatamassa.

Kun pääsimme takaisin hoitopaikkaan, niin yhden lapsen kengän pohjassa odotti todella iloinen yllätys. Kurahousun renksuja riisuessa käsi osuin johonkin tosi liukkaaseen... ja koirankakkaahan  siellä oli... ja paljon!

Pukki ovella kolkuttaa

Olemme taas tänään harjoitelleet joulujuhlaesityksiä. Yksi lasten esittämiä lauluja on Pukki ovella kolkuttaa-laulu. Esitystä varten olemme opetelleet soittamaan kapuloilla tummennetut osat säkeistöistä:

Pukki ovella kolkuttaa,
tokko hän sisään tulla saa.
Tervetuloa pukki vaan
kanssamme piiriä tanssimaan.

Sisään pukki nyt kiiruhtaa,
lahjat hän lapsille heittää vaan.
Sitten yhdessä riemuitaan,
silmät lasten saa loistamaan.

Poispäin pukki taas matkoaa,
muualla lapset ne odottaa.
Hänen on käytävä ympäri maan
pitkissä peninkulmasaappaissaan.

Soittaminen ei toki ole vaikeaa, vaikeaa on se, että välillä pitää olla soittamatta . Kapuloita olemme hoitajien kanssa tehneet (tai mies, tai isä, tai pappa on tehnyt) harjanvarresta, toimivat ihan riittävän hyvin rytmisoittimena pienillä soittajilla.

Esitimme tämän saman laulun jo viime joulujuhlassa, silloin ensin kaksi säkeistöä ennen pukin vierailua ja pukki saatellaan matkaan viimeisen säkeistön aikana. Nyt on pukki ollut niin kiireinen, että vielä on vähän epäselvää pääseekö pukki ollenkaan tämän vuotiseen juhlaamme. Olisikin sitten ihan ensimmäinen kerta viiteen vuoteen. Joten jos joku nyt näkee sitä pukkia niin kertokoon, että meillä lapset kovasti odottavat pukkia vierailulle joulujuhlaamme 10.12., paikan pukki kyllä tietää, kun juhla on järjestetään jo kolmatta vuotta peräkkäin samassa paikassa.

Lapsen oikeuksien päivä

Joskus hoidossa myös herkutellaan. Perjantaina oli Lapsen oikeuksien päivä ja mikäs sen parempi herkuttelupäivä olisi?

Lapsen oikeuksien sopimusta pidetään myös yhtenä päivähoitoa ohjaavista asiakirjoista, ja tällä saralla päivähoidossa on kyllä vielä tekemistä. Erityisesti lapsen mielipiteen kuuleminen ja hänen oikeutensa päättää itseään koskevista asioista päivähoitopäivän aikana ovat aikamoisia haasteita vielä nykypäivänäkin.

Otetaanpa nyt vaikkapa esimerkiksi se syöminen: Onko lapsen pakko syödä, entä maistaa? Missä menee houkuttelun ja pakottamisen raja? Onko maistamispakko pienempi pakko kuin syömispakko? Saako leipää ja maitoa jos ei syö ruokaa? Eikö jokainen lapsi syö jos on nälkä?

--------------

Lapsen oikeuksien julistus on laadittu jo vuonna 1959, mutta julistukseen perustuva Lapsen oikeuksien sopimus allekirjoitettiin YK:ssa vasta vuonna 1989 ja Suomessa Lapsen oikeuksia koskeva yleissopimus tuli voimaan 1991. Sopimus on Geneven sopimuksen jälkeen laajin ihmisoikeuksia käsittelevä sopimus, ja sen ovat allekirjoittaneet kaikki maat, lukuun ottamatta Yhdysvaltoja ja Somaliaa.

Lapsen oikeuksien sopimus lyhennettynä

Quips

Ravensburgerin Quips on kohtuullisen helppo värinoppapeli lapsille. Pakkauksen ikäsuositus on 3½-7, mutta peli on helppo ja sääntövariaatioita on ohjeessa useampia, joten tätä peliä voi pelata pienemmänkin lapsen kanssa, jos lapsi tunnistaa samanlaisen ja erottaa erilaisen.

Pelaajat heittävät arpakuutioita täydentääkseen pelilautansa värillisillä nappuloilla. Quipsissa lapsi oppii helposti värejä ja numerot yhdestä kolmeen.



Ikäsuositus 3½-7
Pelaajia 2-4
Peliaika 10-20min

Eläinlotto

Algan eläinlotto on helppo lautapeli lapsille. Pakkauksessa ikäsuositus on yli 4v, mutta tätä peli osaa pelata pienempikin, reilu kaksivuotias, jos aikuinen on mukana pelissä.

Kortit asetetaan pöydälle kuvapuoli alaspäin. Pelaajat ottavat vuorollaan kortin ja näyttävät muille, mitä se esittää. Se, jonka pelilaudalla on vastaava kuva, saa pitää kortin. Ensimmäisenä pelilautansa oikeilla kuvilla täyttänyt pelaaja voittaa pelin.

Me pelaamme aina pelin loppuun asti, kunnes kaikilla on pelilauta täynnä. Isompien kanssa olemme "vaikeuttaneet" peliä siten, että kuvia ei näytetä toisille, vaan kysytään esim. kenellä on joutsen tai kenellä on kuva, jossa on pupu taskussa. Kortin saa sitten itselleen se, jonka laudalla vastaava kuva on.

Lotto-pelejä kaapista löytyy useampia, mutta tämä on lasten mielestä selvästi suosituin. Tässä on myös kuusi pelilautaa neljän sijasta, joten hoitajakin pääsee mukaan peliin.

Sirkustelua

Käytiinpä aamupäivällä katsomassa yhdenmiehen sirkusta. Ihan taitava jonglööri ja klovni se nuori mies olikin. Hoidossa ei tänään ole kuin kaksi lasta, joten pääsimme sitten hyvin kulkemaan esitykseen. Lainasimme vain toisen lapsen omaa turvaistuinta, niin päästiin lähtemään. Aluksihan esitykseen kunta lupasi kuljetuksen, mutta sitten esitysajat kuulemma sotkivat kuljetusmahdollisuuden, mitä se sitten tarkoittaakin.

Esitys oli 45 minuuttia pitkä, ja koostui pääosin jongleerauksesta ja miimisestä klovneriasta. Esityksessä nähtiin jongleerausta palloilla, keiloilla ja renkailla, sekä kuultiin kuinka musiikkia voidaan saada aikaan omalla äänellä. Esityksessä oli hyvin suunniteltu ääni- ja valomaailma, sekä useampia henkilöhahmoja kuten esim. tirehtööri. Aikamoinen vaatevarastokin esiintyjällä oli mukanaan, koska esiintyjä vaihtoi vaatetusta useampaan kertaan esityksen aikana. 

Esiintyjä otti myös yleisön mukavasti mukaan esitykseen, yleisöstä valittiin avustaja ja kuuluttaja  ja yleisö pääsi myös tekemään yhden numeron äänitehosteet. 

Takaisin tullessa lapset kertoivat sitten kokemuksiaan esityksestä. Toinen lapsista kertoi, ettei pelännyt ollenkaan ja osasi myös kertoa näkemäänsä. Isompi lapsista kertoi, että oli ensin ajatellut esityksen olevat ihan tylsä, mutta olikin sitten ollut hyvä ja hauska. Molempien mielestä oli kyllä kannattanut lähteä katsomaan esitystä, ja jo  esityksen aikana lapset miettivät mitä aikovat esityksestä kertoa kotona.  

Piikit kengän pohjiin?

Viimeviikkoisten pakkasten ja lumisateiden jälkeen meillä onkin muutaman päivän ollut lämpötila plussan puolella ja vettäkin on satanut jonkun verran, joten lasten kanssa ulkoilu onkin muistuttanut lähinnä luistelua.

Lumi on vesisateen voimalla muuttunut jääkuoreksi maan pinnalle ja mitään kaiveltavaa ei siis pihalta tällä hetkellä löydy. Ei siis oikein enää voi leikkiä ”kesäleikkejä” mutta vielä ei päästä nauttimaan myöskään talven ja lumen riemuista. Pallonpelaaminenkin on mahdotonta, kun jäällä ei kerta kaikkiaan pysy pystyssä.

Tänään sitten kun olimme ulkoilemassa, saimme vielä vesisateenkin niskaamme ja lopulta ketään ei enää huvittanut ulkoilla, päätimme tunnin ulkoilun jälkeen mennä sisälle, ja kaivaa esille muovailuvahat. Muovailu olikin lapsista niin kivaa, että ruokailukin siirtyi hivenen myöhäisemmäksi kuin yleensä.

Ruokailun jälkeen harjoittelimme joulujuhlaan lauluja, Tuiki, tuiki tähtönen- ja Pukki ovella kolkuttaa-laulua. Aika hyvin laulut menivät, vaikkakin ryhmässä on yksi lapsi, joka laulaa aina muutaman sana perässä ja lujaa, joten meidän ryhmän laulu kuulostaa lähinnä siltä kuin vetäisimme sitä yhtä lasta äänellisesti perässämme. No harjoitus tekee mestarin, vai kuinka?

Lepopäivä

Sunnuntaihan on perinteisesti lepopäivä, tai ainakin ennen näin oli, kun koko maa oli pysähtynyt, ja korkeintaan kirkon ovet olivat avoinna. Nykyisin avoinna ovat myös kauppojen ovet ja jotenkin sunnuntait tuntuvat arkisemmilta kuin aikaisemmin. En siis mitenkään ole uskonnollinen, mutta jotenkin vain tuntuu siltä, että sunnuntait eivät enää ole sellaisia unenomaisia päiviä, jolloin ei "tapahdu" mitään, sellaisia lapsuuden sunnuntaipäiviä, jolloin valmistettiin "parempaa ruokaa" ja syötiin perheen kanssa yhdessä.

Eilinen aamupäivä kului työn merkeissä, kun laadimme oman alueemme perhepäivähoidon varhaiskasvatussuunnitelmaa. Paikalla olikin hyvin edustettuna lähes koko tiimimme, ja saavutimme kaikki eiliselle asetetut tavoitteet. Seuraavaksi kokoonnumme tiimejen vetäjien kesken ja sovimme seuraavasta tavoitteesta ja aikataulusta. Lopullisesti työ olisi tarkoitus olla valmiina ensi keväänä.

Meillä on nyt menossa joku oikein päivitys- ja uudistamisbuumi: laaditaan yksikkövasuja ja uudistetaan päivähoidon lomakkeita. Osa eilisestä aamusta käytettiinkin arvioimalla uudistettua lapsen vasu-lomaketta. Meillä siis lapsen vasuja on tehty myös perhepäivähoidossa jo vuosia, joten mitään uutta se ei meille enää ole, uutta ei ole myöskään se, että lomakkeita uusitaan.

Nyt käyttöönotettava lapsen vasu-lomake on jo kolmas laatuaan, ja olemme kovasti lomaketta kritisoineet, koska nyt kahden aikaisemman lomakkeen jäljiltä meillä on aika hyvää kokemusta siitä, millainen lomake olisi mahdollisesti kaikkia yhteistyötahoja parhaiten palveleva. Mielestämme nyt kun lomake vaihtuu, niin ei siinä juurikaan tapahdu parannusta, vaan edellinen osin toimimaton lomake korvataan uudella myös osin toimimattomalla lomakkeella. Yleensä kuitenkin olen ollut sitä mieltä, että kaikkea voidaan kokeilla, mutta nyt tuntuu siltä, että tavallaan ei olla otettu olleenkaan opiksi siitä millaisia kokemuksia meillä on siitä vanhasta lomakkeesta. Asia nostaa tunteita pintaan ja sitämyöten kapinahenki nousee... tosi aikuismaista... eikö totta?

Nyt siis jotenkin kaipaisi sitä vanhan ajan sunnuntaita... rauhallista, unenomaista olotilaa.

Omituista... mulla näkyy edellinen postaus kahteen kertaan... Joku outo ilmiökö?

Muoks... nyt se sitten katosi... hyvä niin... olishan se vähintään kummallista jos kaikki postaukset olis tuplana.

Töissä taas

Töissä ollaan taas, joskin en ihan kunnossa ole vieläkään. Olo on edelleen vähän tokkurainen ilmeisesti lääkkeistä johtuen tällä kertaa.

Otetaan loppuviikko rauhallisesti ja tehdään mitä jaksetaan.

Töihin oli ihan kiva palata, kun lapset tulivat hoitoon hymyssä suin. Tänään hoidossa ei olekaan kuin kaksi lasta, joista pienempi parkkeeraa heti syliin kun vähänkään olen istuma-asennossa.

Toisaalta... kyllä näitä jo vähän tuli ikäväkin .

Sairaana - edelleen

Päässä pyörii edelleen, ja odottelen pääsyä lääkäriin. Kuume on laskenut, mutta muutoin olo on kuin katujyrän alle jääneellä.

On täällä joku käynyt katsomassakin onko sivulla tapahtunut mitään, mutta en paljon ole jaksanut päivitellä, nytkin painelen takaisin peiton alle. 

Palataan asiaan kun paranen... Hyvää alkanutta viikkoa.

Nytkö se sitten iski?

Terveisiä täältä sängynpohjalta!

Eilen aamulla heräsin sellaiseen särkyyn, etten meinannut sängystä ylös päästä. Onneksi kuitenkin puhelin oli sängyn vieressä, jotta pystyin ilmoittamaan vanhemmille etten ole työkykyinen. Lopulta  pääsin sängystä ylös... hetkeksi... kunnes menin takaisin nukkumaan ja heräsin vasta kun aurinko paistoi ikkunasta silmiini puoli yksi.

Tänään olo onkin ollut sitten vähintäänkin mielenkiintoinen, päänsärkyä, kolotusta, lihas-, vatsa- ja kurkkukipua, kuumetta... Särkylääkkeellä olo on hetken siedettävä.

Vielä pitäisi valmistella huominen kokous, kun en varmaankaan pysty siihen itse osallistumaan. Teen siis esityslistan valmiiksi kokousta varten ja sitten tiimi saa pitää kokouksensa ilman vetäjäänsä, tämä onkin ensimmäinen kerta sitten vuoden 2003, jolloin olen aloittanut tiimini vetäjänä. Onneksi kuitenkin tiimissäni on erittäin pystyviä naisia, jotka selviävät erinomaisesti tästä tilanteesta.