Laululeikkejä

Tänään olemme lasten kanssa leikkineet laululeikkejä perinteisesti ja osin viitomin. Laulettiin aika monta lailua ja lisää vain haluttiin.

Viittomin leikimme usein esim. Kolme varista- ja Viisi pientä ankkaa-lauluja. Molemmat ovat helppoja viittoa ja kun niissä on toistuvat säkeistöt lapsetkin oppivat aika nopeasti sävelen ja sanat. Erityisesti lapset tykkäävät viittoa ankka-sanan, koska sen viittoma on aika "kokonaisvaltainen".

Lisäksi lauloimme esim. perinteistä Missä on peukalo-laulua, joka on lasten kestosuosikki. Ja aina ne tietyt sormet ovat vaikeampia kuin toiset. Ja edelleen laulumme kuullostaa enemmänkin sekakuoron esittämältä kaanonilta, kun yksi lapsi laulaa aina sen puolisäettä perässä.

Muutoin koko aamupäivä onkin mennyt leikkiessä. Tänään yksi pojista yhtäkkiä keksi, että voi että kun hoidossa olisi laukkuja, ja onhan meillä, ei vaan ole tämä lapsi niitä vielä löytänyt. Nyt sitten kylpyläleikki saikin uuden käänteen kun pyyhkeinä toimivat nuken peitot pakattiin laukkuihin ja lähdettiin taas kerran kylpylään.  

Ensi viikolla suurin osa lapsista onkin lomalla, kun on koululaisten hiihtolomaviikko, ja taidanpa itsekin pitää vapaata pari-kolme päivää, kun on jäänyt pitämättömiä vapaita.

Ainahan paloautolle töitä löytyy!

Tänään lapset ovat ehtineet leikkiä monta leikkiä. Tavaroita on etsitty kappeista ja laatikoista vaikka kuinka paljon.

Pojat leikkivät autoilla ja aina vähän väliä kuului milloin mistäkin päin, että pian tänne, täällä palaa, ja hetken päästä kurvaa paloauto paikalle ja sammuttaa palavan pikkuauton. Ja onneksi paloauto aina ehti paikalle ajoissa, muutoin meillä ei olisi enää yhtään pikkuautoa jäljellä!

Myös valokuvia on otettu tänään paljon, mutta tällä kertaa kuvaajana on ollut 4-vuotias hoitolapsi, joka on ottanut kuvia vähän joka paikasta. Kun petasin kerrossängyn alapetiä änkeytyneenä sinne yläsängyn pohjan ja alasängyn laidan väliin, niin yhtäkkiä takaani kuuluu: "Hyvä kuva" ja räps! Jos kamerassa olisi ollut filmiä, niin kuvassa komeilisi nyt ilmeisesti hoitajan iso takamus .

Tänään on taas pakkasta!

Ulkona on aivan mielettömän ihana aurinkoinen pakkasilma. Aamulla mittari näytti -17, ja kävimme ihan lyhyellä ulkoilulla isomman lapsen toiveen mukaisesti.  Ehtona oli kuitenkin se, että kun pienempää alkaa kiukuttaa lähdemme sisälle. Puoli tuntia olimme, ja tulimme sisälle jatkamaan leikkejä.

Tänään siis hoidossa vain kaksi lasta ja uusi pomo pyörimässä nurkissa . Meillä lähiesimies on kerran vuodessa jokaisen hoitajan luona joko kokonaisen tai puolikkaan päivän. Esimies osallistuu päivään ja jutellaan niitä näitä ja aiemmin myös kehityskeskustelut on käyty näinä päivinä, kun lapset nukkuvat. Tänään kuitenkin esimies oli vain puolipäivää, ja keskustelu siirrettiin johonkin tulevaisuuteen.

Ihan kiva aamupäivä on ollut.

Suomen lasten eläinsadut

Suomen lasten eläinsadut on polku vihreään, salaperäiseen Metsolan valtakuntaan. Se tuo suomalaisen metsän ja sen eläimet lähelle nykypäivän lapsia ja muistuttaa metsästä henkisenä kotinamme, tusvapaikkana ja seikkailujen tyyssijana.

Pirkko-Liisa Surojegin on valinnut kirjaan liki viisikymmentä suomalaista eläisatua - humoristisia, toiminnallisia, tunteellisia, viisaita -  ja kuvittanut eloisasti ja perinteitä kunnioittaen.

Kirjan sivuilla temmeltävät väkivahva karhu, juonikas kettu, yrmeä susi, nokkela jänis ja monenkarvainen joukko muuta metsän väkeä. Lukija saa tietää muun muassa, miksi jäniksen suu halkesi, kuinka kettu sai valkoisen hännänpään ja miksi kana jakukko säikähtivät pahan kerran!

Kuvat ja toimitus: Pirkko-Liisa Surojegin

Kustannus: Kustannusosakeyhtiö Otava 1997

Tämä kirja on meille tullut kirjakerhon kautta joskus -90-luvun lopulla, ja tarinat ovat erityisesti isompien mielestä hauskoja. Tämänkin kirjan olen vuosien aikana lukenut useille lapsiryhmille. Suosittelen!

Kuulumisia

Tällä viikolla olen vähän laiskasti päivitellyt, joten nyt sitten koko viikon kuulumiset:

Maanantaina olimme liikuntahallilla ja lapset viipottivat tapansa mukaan ympäri salia. Myös opiskelija aloitti harjoittelujaksonsa maanantaina ja iltapäivällä olikin palveri ohjaavan opettajan kanssa. Yllättäen lapsien nukkumaan meno vähän venyi, mutta ainahan sitä sattuu silloin kun on sopinut jotain muuta päiväuniajaksi, kuten nyt sen palaverin.

Tiistaina olimme laskiaismäessä, joskin meidän lapset viihtyivät paremmin lumipenkkoja kaivemassa kuin mäessä. Takaisintullessa pienin laittoi protestin käyntiin, ja ei halunnut istua rattaissa, muttei halunnut kävelläkään. Ja toisaalta en viitsi opettaa myöskään siihen että kantaisin, vaikka nyt olisi ollut mahdollisuuskin, kun opiskelija oli mukana. Lopulta pienin meinasi nukahtaa syöttötuoliin, ja vein hänet nukkumaan jo ennen ruokailua. Herättyään söi sitten lounaan ja välipalan yhteen menoon .

Keskiviikkona opiskelija lähettikin sitten viestin, että on sairastunut ja me askartelimme lintuja ja vielä yksi lapsistakin sairastui päivän aikana.

Torstaina ulkona paukkui pakkanen ja leikimme sisällä samoin kuin tänään. Tänään hoidossa onkin sitten vain kaksi lasta, mutta kyllä ne lelut saatiin levitettyä pitkin lattiaa silti.

Ensiviikolla opiskelija on toivottavasti tervehtynyt ja jälleen täällä meidän kanssamme, samoin se sairastunut lapsi. Ensiviikolla on esimiehen kanssa kehityskeskustelukin, aika kiva nähdä miten menee, kun meillä on uusi esimies.

Kaksilenkkiset sakset

Nämä sakset ovat hyvä apuväline silloin kun harjoitellaan lapsen kanssa leikkaamista. Lapsen käsi on uloimmissa lenkeissä ja aikuisen käsi on lapsen käden päällä ja sormet terää lähinnä olevissa lenkeissä.