keskiviikko 16. toukokuuta 2012

Ruoka(ilu)sota?





Ruoka ja syöminen ovat jokapäiväinen asia, ja tärkeä sellainen meille kaikille. Terveellinen ruoka päivähoidossa taas pitäisi olla itsestäänselvyys. Mitä sitten jos lapsi ei jostain syystä syökään? Miten toimitaan syömättömän, nirson tai muuten pöydässä oikuttelevan lapsen kanssa? Jokainen hoitaja on varmasti joskus törmännyt lapseen joka ei halua syödä, lapsen, jonka mielestä ruoka on  pahaa, tai lapsen, jonka lautaselle jää aina ne vihannekset. Silloin hoitaja alkaa yleensä miettiä, miksi näin tapahtuu ja mitä asia korjaamiseksi voisi tehdä. Tokikin asiassa auttaa se, että vanhempien kanssa asiasta keskustellaan niin, että hoidossa ja kotona linja ruokailun suhteen olisi sama.

Aivan aluksi pitää mielestäni muistaa, että se ruoka, mitä hoidossa yleensä tarjotaan, on hyvää ja terveellistä. Me ruokaa laittavat aikuiset yleensä suhtaudumme tekemäämme ruokaan tunteella, ja suurinta osaa ruoanvalmistajista varmasti jollain tasolla loukkaa se, jos ruokaa arvostellaan. Hoidossa olevat lapset ovat yleensä aika pieniä, joten kannattaa pitää mielessä, että lapsella ei välttämättä ole kokemusta muiden kuin oman äitinsä laittamasta ruoasta. Ja jokainen joka ruokaa laittaa varmasti on huomannut myös sen, että ruoan maku vaihtelee samankin tekijän jäljiltä, saati sitten jos tekijä on eri.  Eli muista - tarjoamasi ruoka on hyvää - ja syöjä saa olla eri mieltä kanssasi ruoan maittavuudesta.

Toiseksi täytyy muistaa, että kukaan lapsi ei näe Suomessa nälkää täyden lautasen ollessa nenän edessä. Samakin lapsi voi syödä toisena päivänä hyvin, toisena taas ei. Jos ruoka ei maita ja lapsi on normaali painoinen, niin turha syömisestä on mitään numeroa tehdä -nälkäinen lapsi kyllä syö - jos ei juuri tällä aterialla, niin sitten seuraavalla. Lapsen täytyy saada itse päättää kuinka paljon syö, ja pahimmillaan ainainen patistaminen ja tuputtaminen saattaa johtaa siihen, ettei lapsi enää tunnista näläntunnetta ja lopulta lapsi saattaa sairastua jopa anoreksiaan tai bulimiaan.

Ruokapöydässä nirsoilevalle lapselle on hyvä laittaa tarjolle kaikkea ruokaa mitä on esillä, siis jos  ruokana olisi esim. kuvan mukainen lounas, niin nirsoilevalle lapselle laitettaisiin kaikkea kuvassa näkyvää lautaselle, sen mukaan mitä tietää lapsen syövän. Esimerkiksi lapselle, joka ei halua syödä salaattia, laitettaisiin muuten normaali annos ruokaa, mutta salaatista vain makuannos: kurkku-salaatti-tomaattipalat. Lautanen annetaan lapselle ilman "saatesanoja", mutta jos lautanen tyhjenee, myös salaatin osalta, lasta kehutaan. Ruokailun aikana lapselle annetaan pieni leipä ja maitoa, kuten kaikille muillekin, edelleen ilman mitään kehotusta esim. lautasen tyhjentämiseen.

Kavereiden esimerkillä ja kannustuksella on myös ilmiömäinen voima, silloin jos hoitaja saa lapset mukaan kannustamaan huonosti syövää toveriaan ollaan jo puoli työtä tehty tiellä monipuoliseen ruokavalioon. 

Tokikin syömättömyyden tai nirsoilun taustalla saattaa olla myös esimerkiksi allergiaa tai suun motoriikan ongelmaa, mutta yleensä tästä on muitakin viitteitä, joten jos kyse on normaalipainoisesta terveestä lapsesta, en kyllä ruoka(ilu)sotaan lapsen kanssa alkaisi. 

Lisää ajatuksiani mm. täällä

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti