Mitä ihmettä tarkoitetaan kodinomaisella hoidolla? Miltä kantilta asiaa pitäisi lähteä miettimään? Kenen näkökulmasta hoito on kodinomaista, siis jos on, hoitajan, vanhempien vai lasten?
Aina kun puhutaan perhepäivähoidosta, puhutaan samaan hengenvetoon myös kodinomaisuudesta. Mutta mitä se siis on?
Onko se sitä, että hoitaja on kuin kotonaan? Tai hoitajahan on siis kotonaan, mutta ainakaan minä en tee sellaisia asioita työpäivänäni, mitä teen silloin kun minulla on vapaata. En esim. katsele tv:tä tai hoida asioitani virastoissa tai vaikkapa leivo koko suvulle pikkuleipiä serkuntytön häihin.
Onko se sitä, että lapset ovat kuin kotonaan? Lapset eivät siis ole kotonaan vaan hoidossa. Hoidossa on omat säännöt, jotka saattavat poiketa kodin säännöistä esim. ulos ei voi hoidossa mennä ilman valvontaa, tai ruokaa syödään ruoka-aikoina.
Onko se sitä, että vanhemmat haluavat lastansa hoidettavan kuin kotonaan? Tässäkin ongelma piilee siinä, että kaikilla on omat sääntönsä, ja hoidossa kuitenkin pitäisi kaikilla olla samat säännöt, joten aika vaikeaa olisi hoitaa lapsia jokaisen perheen sääntöjä noudattaen esim. yhdessä perheessä lapset saavat syödä karkkia kaapista, jos haluavat ja toisessa lapset eivät saa syödä karkkia ollenkaan.
Onko kodinomaisuus sitten sitä, että lapset ovat hoidossa hoitajan kotona, ja hoitaja elää omaa elämäänsä niin kuin aina ennenkin? Lapset kulkevat hoitajan mukana kaupoissa, pankeissa ja virastoissa? Lapset pakataan autoon, kun hoitaja kuljettaa omiaan harrastuksiin, eskariin tai kouluun? Tai lapsia kävelytetään kilometrikaupalla lähes päivittäin edellä mainituista syistä? Jopa hoitolapsien päivä saattaa rytmittyä hoitajan omien tai hoitajan lasten tai miehen aikataulujen mukaan. Onko tämä kodinomaisuutta?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti