maanantai 18. tammikuuta 2010

Toimintasuunnitelma vs. kodinomaisuus


Meillä tehdään toimintasuunnitelma koko tiimin kanssa puolivuosittain. Itse olen pitänyt toimintasuunnitelman tekemistä tarpeellisena, koska yllättäen kun suunnitelmat on tehty, niin oikeastaan sille perustyölle jää enemmän aikaa.

Omasta toiminnansuunnittelusta olen kirjoittanut aiemmin ainakin täällä. Nyt taas asia on ollut jälleen ajankohtainen ainakin perhepäivähoitajien nettikeskusteluissa. Mielestäni toiminnansuunnittelu on jälleen yksi niistä asioista, joilla perhepäivähoitoa tehdään näkyväksi ja tasavertaiseksi muiden hoitomuotojen kanssa.

Osa hoitajista kokee ilmeisesti toiminnansuunnittelun jotenkin kodinomaisuuden vastakohtana, jota se ei kuitenkaan mielestäni ole. Jokainen lapsi (ja aikuinenkin) tarvitsee elämälleen säännöllisyyttä ja järkevällä etukäteissuunnittelulla voidaan luoda sitä säännöllisyyttä. Jokainen aikuinen, ajatteleva ihminen suorittaa päivittäin jonkinlaista toiminnansuunnittelua myös arkielämässään. Aamulla herätessä mietimme mitä tänään tekisimme, milloin käymme kaupassa ja mitä sieltä ostamme, syödäänkö ensin vain puetaanko ennen syömistä, ihan vain esimerkkinä arjen normaalista toiminnansuunnittelusta.

Normaalisti, kun suunnittelemme arjen toimintaa, emme tietenkään kirjaa sitä mitenkään paperille ylös, mutta silloin kun puhutaan perhepäivähoidon toiminnansuunnittelusta, puhutaan myös kirjaamisesta, miksi?

Toimintasuunnitelman kirjaaminen on tärkeää mielestäni yksinkertaisesti siksi että koska hoidamme toisten lapsia, niin näin lapsen vanhemmatkin pääsevät osallisiksi lastensa hoitopäivän tapahtumista. Kun vanhempi tietää etukäteen mitä hoidossa tehdään, hänellä on yhteinen puheenaihe lapsen kanssa, ja myös lapselle tulee tunne siitä, että oma vanhempi on aidosti kiinnostunut lapsensa hoitopäivästä.

Ja se kodinomaisuus? Miten suunnitelmallisuus voi olla este kodinomaisuudelle? Mitä se kodinomaisuus sitten oikein on? Mielestäni kodinomaisuus syntyy siitä suhteesta, joka kasvaa ja kehittyy lapsen ja hoitajan välille, siitä lämmöstä ja turvallisuuden tunteesta, jota ilman ei tätä työtä voi tehdä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti