Ja taas ne sivut...

Voihan nyt hitsin hitsi... noiden sivujen kanssa on taas ongelmia! Tein ruokalistaa varten oman sivun, mutta en taaskaan saa sivua näkyviin sivupalkissa... Viimeksi ne vaan ilmestyivät sitten yhtäkkiä jostain. Nyt ei minkään sortin ilmestymisiä ole tapahtunut. Ja joo... linkitetty on.

Täytyy vaan toivoa, että asia taas ratkeaa jotenkin.

Lisäys:           Kyllä kannatti manata: sieltä se taas ilmestyi!

Eli siis sieltä ruokalistat sivulta löytyvät meidän täydelliset ruokalistat. Käytössä on kuuden viikon kiertävä lista, joka vähitellen sitten hahmottuu tuonne omalle sivulleen. Saman viikon listan pääruoka on nähtävillä aina etusivulla sivupalkissa.

Viikko pulkassa!

Ensimmäinen työviikko loman jälkeen on loppu. Tänään lapset tulivat hoitoon eikä kukaan huutanut enää äidin perään, ainakaan paljon.

Ensimmäinen viikko on mennyt lasten kanssa sylitellessä. Maanantain ja tiistain kannoin pienintä hoitolasta lähes koko päivän, lukuun ottamatta päiväuniaikaa. Lapsi oli sylissäni, kun... tein ruokaa... siivosin ruokapöytää... etsin toisille lapsille leluja... leikimme... olimme leikkikentällä... pelasimme pelejä... pidin toisia lapsia sylissä... puimme ja riisuimme. Keskiviikkona sitten, kuin taikaiskusta, lapsi päätti alkaa itse kävelemään paikasta toiseen, ja hoitajataksi unohtui. Loppuviikko menikin vähemmällä kantamisella, joten selkä kiittää.

Meillä on ollut hauska viikko: olemme tutustuneet lähistön leikkikenttiin, tai siis lapset ovat tutustuneet, minähän olen kiertänyt kyseisiä leikkikenttiä reilusti yli kymmenen vuotta. Olemme myös leikkineet toisten hoitajien lapsiryhmien kanssa. Meitä on kolme hoitajaa, jotka ulkoilemme enemmän tai vähemmän säännöllisesti samoissa paikoissa, leikkikentillä tai toistemme pihoissa. Lapset oppivat tuntemaan toisensa ja luottamaan meihin kaikkiin hoitajiin. On ihanaa, kun menee vaikkapa leikkikentälle, kun vastaan juoksee lapsia, joilla on paljon asiaa lomani jäljiltä: mä tein lomalla sitä ja mä olin varahoidossa sillä ja sillä hoitajalla, ja kato kuinka iso mustelma mulla on polvessa!

Ulkoiluilmat ovat olleet mahtavat, keskiviikkoa lukuun ottamatta. Keskiviikkona maalasimme sormiväreillä aamusta ja kävimme vähän ulkonakin, mutta sitten sade yltyi niin, ettei ulkona enää ollut kivaa ja leikimmekin sitten sisällä. 

Asiasta toiseen: Tulipahan taas todistettua kuinka yksinkertaisimmat lelut ovat parhaita... lapset löysivät kaapin laatikosta kuvassa olevan lelun. Tästä lelusta meillä on tällä viikolla irronnut se isoin ilo!

Hengissä ollaan!

Ensimmäinen työpäivä loman jälkeen on ohi.

Ensimmäinen päivä on varmasti jännittävä, ei vain lapselle vaan myös meille aikuisille, sekä hoitajalle, että vanhemmille. Lasta jännittää uusi tilanne, on uusi paikka ja uudet kaverit, aikuisia se miten lapset pärjäävät koko päivän erossa vanhemmistaan.

Päivä on mennyt hienosti, aamusta vähän itkettiin äidin perään, mutta siihen se sitten loppui... ainakin isomman kohdalla. Pienin lapsi itkua tihruutti aina välillä, kun tuli äitiä ikävä... kun mentiin ulos, tultiin sisälle, mentiin nukkumaan. Kaikki kuitenkin söivät ja nukkuivat ihan hyvin.

Uusiin kavereihinkin ehdittiin jo vähän tutustua, vaikka ensin kaikki lapset vaan katselivat toisiaan. Lopulta kuitenkin leikittiin ihan yhdessä ja tutkittiin mitä kaikkea kaapeista löytyy. Rakenneltiin dublo-leikkejä, ja keitettiin ruokaa uudella leikkihellalla.

Osa lapsista juoksi hakevaa vanhempaansa piiloon, ja osa hyökkäsi halailemaan. Kaikki kuitenkin haluavat tulla huomenna uudelleen, joten kait se päivä sitten meni ihan hyvin.

Huomenna sitten taas uudelleen!

Ruokalista lisätty

Nyt olen sitten lisännyt viikon ruokalistan sivupalkkiin, siitä sen sitten näkee helposti eikä tarvi etsiä mistään.

Kun ehdin teen meidän päiväohjelmasta vielä ihan oman sivun. Sinne sitten vähitellen muotoutuu meidän kiertävä ruokalistakin.

Huomenna sitten alkaa työt loman jälkeen. Saapa nähdä miten päivä alkaa: uusia lapsia ja vanhoja pitkän loman jälkeen tulossa hoitoon. Kivoja ilmoja ainakin on lupailtu alkuviikoksi.

Huominen otetaan rennosti, katsellaan ja tutustutaan toisiimme ja hoitopaikkaan. Päivästä varmaan tulee ihan kiva... käyn sitten huomenna raportoimassa miten meni.

Viimeinen lomaviikko

Viimeinen lomaviikko on alkanut, ensiviikolla alkaa koulu ja työ.

Lomasää on ollut hmm... vähintäänkin vaihteleva. Säät eivät kyllä juurikaan olemistani hetkauta.

Eilen totesin, että puoletkaan niistä projekteista, jotka kuvittelin tekeväni lomani aikana, odottaa edelleen alkamistaan. Eikä niitä varmaan aloitetakaan . Mutta mitä siitä lomallahan pitäisi lomailla.

Pää on täynnä uusia ideoita toteutettavaksi lasten kanssa. Kunhan nyt ensin ne lapset saadaan takaisin hoitoon ja totutellaan uusiin hoitokavereihin. Ensimmäinen viikko loman jälkeen menee aina totutteluun, varsinkin kun ryhmän kaikki lapset ovat pieniä, ja osa on uusia ja osa ollut pitkään lomalla... vähän kuin aloittaisi alusta.   

Etana

Tämä etana on tehty kartongista leikkaamalla ulkoreuna, ja pistelemällä "reikä" etanan keskelle. Koko etana on muovitettu kontaktimuovilla, ensin toiselta puolelta ja sitten lisätty paperisilppua koristeeksi, sitten muovitettu toinen puoli.

Tämä onnistuu aika pieniltäkin, jos aikuinen auttaa leikkaamisessa. Koristeena voi käyttää muutakin kuin paperisilppua. Vihreä etana, jossa on koristeena kuivattuja kukkia, on aika kivan näköinen.

Vinkki:

Paperisilppua on helppo leikata vaikkapa serpentiinistä, siitä tulee mukavan moniväristä, eikä tarvitse kuin pätkiä.