Alkuviikosta Yle uutisoi kunnallisen perhepäivähoidon hiipumisesta, joka toki on ihan totta monessa kunnassa. Uutisessa haastateltiin mm. kuntaliiton erityisasiantuntija Jarkko Lahtista, joka iskee lukuja pöytään. Kunnallisten hoitajien määrä on pudonnut 90-luvulta lähtien yli 20 000 hoitajalla, ja tällä hetkellä hoitajia on enää alle 9000.
Jutussa pohditaan myös miksi perhepäivähoitajia ei enää kunnissa ole, ja kuntaliiton asiantuntijan mielestä ala ei enää houkuta, vierastetaan ottaa omaan kotiin vieraita lapsia hoitoon, erityisesti jos asutaan ahtaasti. Miten ihmeessä tämä voi olla edes Jarkko Lahtisen mielestä oikea syy, kun kuitenkin ympäri maata selkeästi on nähtävissä se, että perhepäivähoitajia kyllä aloittaa, mutta yksityisenä. Vastaavasti taas Jyväskyläläinen palveluohjaaja kertoo kuinka siellä on saatu yksityisiä hoitajia maksamalla myös omasta lapsesta tukea, jos ottaa vieraita lapsia hoitoon. Muistaakseni muutama vuosi takaperin uutisoitiin, kuinka Jyväskylä yksityistää kaikki perhepäivähoitajansa. Totuus kun taitaa aika monessa kunnassa tällä hetkellä olla se, että
vaikka perhepäivähoitajia olisi saatavilla, ei niintä edes haluta
palkata. Tästä päästäänkin siihen ylen alkuperäiseen otsikkoon:
Perhepäivähoitajien määrä romahtanut – kuoleeko kuntien perhepäivähoito sukupuuttoon?
Pienten lasten vanhemmat arvostavat kunnallista perhepäivähoitoa, mutta kunnat tarjoavat sitä yhä harvemmin.
Otsikon jälkeinen teksti mielestäni vastaa itse otsikkoon: Kunnat eivät tietoisesti kehitä ja halua tarjota perhepäivähoitoa, ei ainakaan omana palvelunaan. Asiaa ei auta yhtään vaikka kuinka erityinen asiantuntija antaisi lausuntoja omasta surullisuudestaan
"Minusta on valtava menetys, jos kunnallinen perhepäivähoito loppuu jo
ihan senkin takia, että vanhemmat sitä kovasti arvostavat", huokaa
erityisasiantuntija Jarkko Lahtinen Kuntaliitosta.
Pitäisikö siis Jarkko Lahtisen ottaa asia ihan oikeasti työn alle, pelkkä huokailu ei taida asiaan auttaa. Hän on käsittääkseni kuitenkin Kuntaliitossa se henkilö, joka on kytköksissä perhepäivähoitajien asioiden hoitoon. Lopetetaan käyttämästä tekosyynä sitä, ettei uusia hoitajia saada rekrytoitua, tai sitä että perhepäivähoitajat saatiin vihdoin työaikalain piiriin, pois lähes ilmaisesta orjatyöstä. Pistetään järjestykseen palkkaus, kulukorvaus, käytännöt ja tasa-arvoisuus.
Poistutaan siitä yksisuuntaisesta karsinasta, joka johtaa
sylttytehtaalle.
Asiat ovat juuri niin vaikeita, kuin niistä halutaan tehdä.
