Tässä muutama viikko sitten osallistuin tapahtumaan, jossa yhtenä keskustelun aiheena oli leikin mahdollistaminen. Tässä yhteydessä esille nousi kysymys leikkien siivoamisesta. Koska leikki pitää siivota pois? Tärkeä kysymys, johon ei kuitenkaan ole yksiselitteistä vastausta.
Yleisimpiä tapoja siivota leikki pois/ lelut paikoilleen:
päivän päätteeksi
viikon päätteeksi
vanha leikki kerätään pois ennen uuden aloittamista
ennen siirtymätilanteita, ulos lähtiessä, ennen ruokailua
Leikki on prosessi, joka muuttuu ja kehittyy edetessään:
aluksi keksitään leikki; esim. kauppaleikki
valitaan leikkikaverit ja jaetaan roolit; myyjä, ostaja
haalitaan tarvikkeet ja järjestellään ne; mitä myydään, jaetaan rahat
leikitään leikkiä; ostetaan, myydään, rahastetaan
keksitään uusia sivujuonia leikkiin; kaupasta lähdetään kotiin, tehdään ruokaa
vaihdetaan rooleja; myyjästä tulee isä, joka syö tehdyn ruoan
Nykyään kuulee usein puhuttavan siitä, etteivät lapset rauhoitu leikkeihin tai eivät osaa leikkiä. Onko ongelma oikeasti lapsissa vai meissä aikuisissa? Mahdollistammeko oikeasti lapsen leikin? Jos nyt sitten ajatellaan sitä leikin mahdollistamista, niin suurin osa on sitä mieltä, että leikkiin tarvitaan aikaa ja välineitä. Välineitä osaa jokainen tarjota leikkiin, koska kyse on näkyvästä, konkreettisesta asiasta. Isommat lapset ovat myös hyviä kuvittelemaan leikissä tarvittavia asioita. Nykymaailmassa välineistöä riittää ihan varmasti, jopa liiallisuuksiin saakka.
Mutta se aika, mistä sitä saa? Päivähoitopäivää rytmittävät ruokailut ja ulkoilut, sekä mahdolliset muut aktiviteetit/ lepo. Meillä usein kysytyt kysymykset ovat: Ehtiikö leikkiä? tai Tarviiko kerätä? Ensimmäinen kysymys kysytään yleensä ennen ruokailua, kun tulemme sisälle ja toinen usein siirtymätilanteissa.