torstai 31. toukokuuta 2012

Valmiina, paikoilla, hep!





Tänään olimme lasten kanssa ihan oikealla urheilukentällä. Kentällä järjestimme lapsille vuosittaiset yleisurheilukisat. Olikin kiva olla paikalla, kun pari vuotta onkin jäänyt väliin muuton ja lasten lomien vuoksi. Mutta siis kivaa oli. Lajeina oli pituushyppyä, juoksua, pallonheittoa, rakettikeihäs ja temppurata. Näissä kilpailuissa ei senttejä mitata eikä aikoja oteta. Lopuksi kaikki saivat pienet palkinnot ja kunniakirjat.



Ai niin, olihan paikalla paikallislehden toimittajakin, joten jännityksellä odotetaan mitä jutussa lukee...

tiistai 29. toukokuuta 2012

Mitä laitetaan?


Eilen illalla olin mukana tilaisuudessa, jossa kuntamme perhepäivähoitoa esiteltiin lähikunnan perhepäivähoitajille. Erityistä kiinnostusta odotetusti herätti kunnassamme toteutettava parityöskentely. Osa vieraidemme esittämistä kysymyksistä käsitteli työstä aiheutuvia kustannusten korvauksia. Joten erästä mainosta lainatakseni: siitä se ajatus sitten lähti...

Meillä kustannuksia korvataan periaatteessa Kuntaliiton antaman suosituksen mukaan. Kulukorvausta maksetaan siis aamu/välipaloilta 69snt/pvä/lapsi ja lounaalta 1,63€/pvä/lapsi lisäksi maksetaan muun kustannuksen korvausta 1,74€/yli 5h päivältä ja 87snt/alle 5h päivältä/lapsi. Lisäksi kunta maksaa tarjoilut, jos järjestämme esim. kevättapahtumia tms. Kunnalta saamme lainaan lähinnä rattaat, syöttötuolit ja matkasängyt. Lisäksi meillä on osalla leikkikentistä kunnan lelulaatikoita perusleluilla. Aikaisemmin meillä toimi myös lelulainaamo, mutta vähäisen käytön vuoksi se lopetettiin, toisaalta eipä siellä paljon mitään lainattavaa ollutkaan, kun kaikki pelit ja lelut olivat "lainassa" ties missä. Kustannukset korvataan samalla periaatteella riippumatta siitä toimiiko hoitajana yksin vain parin kanssa.

Kustannuskorvauksista eniten omaa mieltäni kaihertaa korvaus muun kustannuksen osalta: senhän pitäisi kattaa koko toiminnasta aiheutuvat kulut: vesi, sähkö, jätehuolto, lelut, pelit, askartelumateriaalit, kodin kuluminen jne.

Mitä teillä muilla kunnallisilla hoitajilla kunta tarjoaa teille ns. extrana? Onko aloittamisrahaa uusille hoitajille, lelurahaa, vaaterahaa tms?

perjantai 25. toukokuuta 2012

Kevättapahtuma


Eilen illalla vietimme tiimimme kevättapahtumaa. Tapahtuma on järjestetty jo useana keväänä, ensimmäisen kerran jo vuonna 2006, ja nykyisessä paikassa (kunnan leiripaikka) jo kuudetta kertaa. Tänä vuonna teemana oli luonto ja olimme tehneet erilaisia luontoon liittyviä rasteja. Rasteilla tunnistettiin puita ja eläimiä sekä kierrätettiin jätteitä. Luontorastejen lisäksi oli muutama liikuntarastikin kuten vaikkapa kolmijalkakävely tai saappaan heitto.

Hoitolapset perheineen tuntuivat viihtyvän tapahtumassa hyvin ja saimme järjestelyistä kiitosta jo illalla. Mikäs siellä oli iltaa viettäessä, kun vaikka meille on aina osunut kauniit ilmat, niin eilen ilma oli todella ihana, erityisesti, kun tällä kerralla eivät hyttysetkään kiusanneet, vaikka järven rannalla olimmekin.

Ainoa mikä kotiin jäi oli kamera, mutta onneksi joukossa on aina joku jolla kamera tulee mukaan, joten sähköpostia odotellessa...

tiistai 22. toukokuuta 2012

Penkillä





Tänään istuimme toisen hoitajan kanssa leikkikentän penkillä ja juttelimme niitänäitäkaalinpäitä, ja puhuimme puhelimessakin kumpikin vuorollaan. Yhtäkkiä mieleeni juolahtaa, että mehän olemme juuri niitä perhepäivähoitajia, joista aina kirjoitellaan keskustelupalstoilla: -Siellä ne vaan istuu, juoruaa ja lapset puuhailee omiaan, eikä niitä edes valvo kukaan.

Mainitsin sitten asiasta työkaverille, joka kysyi, että mitähän lapset tuumaisivat, jos mentäisiin sinne keskelle leikkiä johtamaan ja ohjaamaan leikkejä. -Saataisiin varmaan hetken päästä leikkiä ihan kaksisteen hippaa, ja lapset jatkaisivat omia leikkejään.

Tuli sitten mieleen myös yksi jo paikkakunnalta pois muuttanut hoitaja, joka aloitti perhepäivähoitajana suunnilleen samoihin aikoihin kuin olen itsekin aloittanut. Tämä kyseinen hoitaja kysyi kerran, että kuinka paljon järjestän lapsille ohjattua toimintaa, leikkejä, pelejä jne. Vastasin etten mielestäni kovinkaan paljon, vaan lapset saavat leikkiä itsekseen jos leikki vaan sujuu. Kyseinen hoitaja sitten sanoi, että oli itse aluksi suunnitellut koko päivälle ohjelmaa aamusta iltaan, kunnes oli havahtunut siihen, että ryhmän lapset eivät osanneet aloittaa mitään leikkiä ilman ohjeistusta.

maanantai 21. toukokuuta 2012

Kiva, kiva :(


Mentiin aamupäivällä läheiselle leikkikentälle, ja menin lelulaatikolle tarkoituksenani avata se. Yllätyksekseni joku ystävällinen sielu oli tunkenut lukon avaimenreikään jotain sinne kuulumatonta. Pienen tutkiskelun ja ravistelun jälkeen totesin, ettei vierasesine lukonreiässä aikonut antaa ihan helposti periksi. Soitin sitten puistoalueista vastaavalle puutarhurille, että nyt olisi pieni ongelma löytyisikö joku joka voisi asiassa auttaa?

Puhelun jälkeen huomasimme myös keinuista toisen olevan rikki, hyvä kun ei pienin hoitolapsista pudonnut nenälleen maahan kun nostin lapsen keinuun. - Opinpahan taas jotain uutta - kannattaa tarkistaa keinujen kunto ennen käyttöä.

Odottelimme apujoukkoja leikkikentällä reilun puolituntia, mutta sitten päätimme siirtyä omaan pihaan leikkimään. Pihasta kuitenkin on hyvä näkymä leikkikentälle, jonne sitten hetken päästä tulikin kunnan miehiä lukkoa ihmettelemään. Hommaan tarvittiin kaksi miestä, toinen yritti poistaa roskia lukosta ja toinen katseli vierestä, kunnes lukon tyhjentäminen ilmeisesti osoittautui odotettua hankalammaksi hommaksi. Tässä vaiheessa toinen mies lähti sitten korjaamaan keinua, jossa onneksi kyse oli vain kiinnikkeestä irronneesta kettingistä.

Lukosta oli löytynyt puutikun palasia, olisikohan joku pikkupoika kuvitellut avaavansa lukon sillä? 

keskiviikko 16. toukokuuta 2012

Ruoka(ilu)sota?





Ruoka ja syöminen ovat jokapäiväinen asia, ja tärkeä sellainen meille kaikille. Terveellinen ruoka päivähoidossa taas pitäisi olla itsestäänselvyys. Mitä sitten jos lapsi ei jostain syystä syökään? Miten toimitaan syömättömän, nirson tai muuten pöydässä oikuttelevan lapsen kanssa? Jokainen hoitaja on varmasti joskus törmännyt lapseen joka ei halua syödä, lapsen, jonka mielestä ruoka on  pahaa, tai lapsen, jonka lautaselle jää aina ne vihannekset. Silloin hoitaja alkaa yleensä miettiä, miksi näin tapahtuu ja mitä asia korjaamiseksi voisi tehdä. Tokikin asiassa auttaa se, että vanhempien kanssa asiasta keskustellaan niin, että hoidossa ja kotona linja ruokailun suhteen olisi sama.

Aivan aluksi pitää mielestäni muistaa, että se ruoka, mitä hoidossa yleensä tarjotaan, on hyvää ja terveellistä. Me ruokaa laittavat aikuiset yleensä suhtaudumme tekemäämme ruokaan tunteella, ja suurinta osaa ruoanvalmistajista varmasti jollain tasolla loukkaa se, jos ruokaa arvostellaan. Hoidossa olevat lapset ovat yleensä aika pieniä, joten kannattaa pitää mielessä, että lapsella ei välttämättä ole kokemusta muiden kuin oman äitinsä laittamasta ruoasta. Ja jokainen joka ruokaa laittaa varmasti on huomannut myös sen, että ruoan maku vaihtelee samankin tekijän jäljiltä, saati sitten jos tekijä on eri.  Eli muista - tarjoamasi ruoka on hyvää - ja syöjä saa olla eri mieltä kanssasi ruoan maittavuudesta.

Toiseksi täytyy muistaa, että kukaan lapsi ei näe Suomessa nälkää täyden lautasen ollessa nenän edessä. Samakin lapsi voi syödä toisena päivänä hyvin, toisena taas ei. Jos ruoka ei maita ja lapsi on normaali painoinen, niin turha syömisestä on mitään numeroa tehdä -nälkäinen lapsi kyllä syö - jos ei juuri tällä aterialla, niin sitten seuraavalla. Lapsen täytyy saada itse päättää kuinka paljon syö, ja pahimmillaan ainainen patistaminen ja tuputtaminen saattaa johtaa siihen, ettei lapsi enää tunnista näläntunnetta ja lopulta lapsi saattaa sairastua jopa anoreksiaan tai bulimiaan.

Ruokapöydässä nirsoilevalle lapselle on hyvä laittaa tarjolle kaikkea ruokaa mitä on esillä, siis jos  ruokana olisi esim. kuvan mukainen lounas, niin nirsoilevalle lapselle laitettaisiin kaikkea kuvassa näkyvää lautaselle, sen mukaan mitä tietää lapsen syövän. Esimerkiksi lapselle, joka ei halua syödä salaattia, laitettaisiin muuten normaali annos ruokaa, mutta salaatista vain makuannos: kurkku-salaatti-tomaattipalat. Lautanen annetaan lapselle ilman "saatesanoja", mutta jos lautanen tyhjenee, myös salaatin osalta, lasta kehutaan. Ruokailun aikana lapselle annetaan pieni leipä ja maitoa, kuten kaikille muillekin, edelleen ilman mitään kehotusta esim. lautasen tyhjentämiseen.

Kavereiden esimerkillä ja kannustuksella on myös ilmiömäinen voima, silloin jos hoitaja saa lapset mukaan kannustamaan huonosti syövää toveriaan ollaan jo puoli työtä tehty tiellä monipuoliseen ruokavalioon. 

Tokikin syömättömyyden tai nirsoilun taustalla saattaa olla myös esimerkiksi allergiaa tai suun motoriikan ongelmaa, mutta yleensä tästä on muitakin viitteitä, joten jos kyse on normaalipainoisesta terveestä lapsesta, en kyllä ruoka(ilu)sotaan lapsen kanssa alkaisi. 

Lisää ajatuksiani mm. täällä

sunnuntai 13. toukokuuta 2012




Onnea kaikille äideille!

Helmet






Isoimpien lasten kanssa teimme äidille lahjaksi helmet. Helmet teimme tapettisuikaleista kiertämällä. Lopuksi itsetehdyt helmet pujoteltiin vuorotellen puuhelmien kanssa nauhaan, joka solmittiin kaulanauhaksi.


Tapettihelmet




Tarvikkeiksi tarvitaan tapettia, liimaa, sukkapuikko tai grillitikku. Aluksi leikataan tapetista suikaleita, leveys toisesta päästä 2-2,5cm ja toisesta 1cm. Suikaleiden pituus määräytyy tapetin leveyden mukaan, eli n. 50-52cm. Suikaleen leveämpään päähän n. sentin päähän laitetaan tippa liimaa ja suikaletta aletaan kierittää suikkapuikon tai grillitikun ympärille rullaksi. Rulla kiristetään ja kapeampi pää liimataan kiinni. Otetaan valmis helmi pois tikun/ puikon päältä. Helmen koko määräytyy suikaleen pituuden ja leveyden mukaan.





Vinkki: Jos kaapeista ei satu löytymään jämätapetteja, kannattaa käydä kysymässä vanhoja tapettikirjoja tapetteja myyvistä kaupoista.

Äitienpäiväkortti III




Kesällä neljä täyttävä hoitolapsi innostui piirtämään muutama viikko sitten sateenkaaria, joten teimme sitten yhden sateenkaaren vesiväreillä märkää-märälle-tekniikalla. Kuva on maalattu ensin n. 14x14cm vesiväripaperille. Paperin reunoihin laitettiin liimaa ja kastettiin ne kimalteeseen. Kaksiosainen korttipohja n. 15x30cm leikattiin myös vesiväripaperista, kuvan kuivuttua se kiinnitettiin kaksipuoleisella teipillä korttipohjan päälle. Lopuksi kortin sisään laitettiin lapsen valokuva ja omakätiset onnittelut.

Äitienpäiväkortti II




Isoimmat lapset tekivät äidille sinivuokkokortin. Tarvikkeina käytettiin kaksi- tai kolmeosaista korttipohjaa, askartelupaperia, silkkipaperia ja liimaa. Isoin lapsi kirjoitti kortin sisälle onnittelut äidille ja kortin sisälle laitettiin lapsen valokuva. 

Äitienpäiväkortti I




Tänä vuonna teimme äidille monenlaisia kortteja. Pienimmät liimailivat äidille valkovuokkokortin hoitajan leikkaamista kukista ja lehdistä. Kukkien keskelle lapset rypistelivät ja liimasivat silkkipaperimyttyjä. Kortin sisälle laitettiin lapsen valokuva. Korttiin tarvittiin kaksiosainen korttipohja, askartelupaperia, silkkipaperia ja liimaa.

torstai 3. toukokuuta 2012

Eläimiä ihmettelemässä





Tänään lähdimme koko tiimin hoitajien kanssa retkelle, ja pääsiväthän lapsetkin toki mukaan. Aamusta kävelimme tienpieleen odottamaan linja-autoja, millä matkustimme parin kymmenen kilometrin päässä olevalle kotieläintilalle.

Tilalla meitä oli vastassa mukava omistajapariskunta, joka esitteli meille eläimiä. Toki saimme kierrellä katselemassa eläimiä ihan itsekin. Tuttujen lampaitten, ponien ja aasien lisäksi saimme ihmetellä myös turkiseläimiä, kuten kettuja ja supikoiria.  Ihan oikeitakin koiria pyöri pihapiirissä pari kappaletta, mutta turvallisuussyistä isommat koirat olivat jääneet sisälle. Nähtävänä oli myös erilaisia lintuja, minipossuja, vuohia ja kaneja.

Näiden kaikkien eläinten lisäksi näimme myös alemmassa kuvassa olevan kaverin, jollaista meistä suurin osa ei ollut aikaisemmin nähnytkään. Hyvin näytti kaverille koiranmakkara ja omenalohkot maistuvan.