Joulutähti

Huomisiin pikkujouluihin askartelimme lasten kanssa pöytäkoristeeksi yksinkertaiset joulutähdet. Materiaaleina käytinne kartonkia, silkkipaperia ja wc-paperirullan hylsyä. Aluksi lapset leikkasivat punaisesta kartongista kukan ja liimasivat siihen keskelle kelatisesta silkkipaperista rypisteltyjä tolloja. Wc-paperihylsy päällystettiin vihreällä kartongilla. Liimausten kuivuttua kukka liimattiin varteensa.

Lopuksi vielä työkaverin versio joulutähdestä. Tämä oli niin kaunis, että laitan sen tähän teidän iloksenne ja vinkiksikin. Kiitos kuvasta J.

Perjantai

Taas on ollut viikon tasausvapaat ja vähän sitä sun tätä tuli tehtyä. Osa ajasta meni joululahjojen tekoon, mutta yksi homma oli johon hurahdin ihan kokonaan.

Olin kerännyt koko syksyn kananmunakennoja, ja vapaiden alkaessa aloin miettiä mitä tekisin niille. Sitten muistin nähneeni jossain netissä, kuinka kennoista oli tehty sytykeruusuja. Sitähän piti tietysti kokeilla. Yllättäen minulla olikin pöydällinen sytykeruusuja odottelemassa uutta kotia. Nämä varmaankin eksyvät joulun toivotusten kera pikku viemisiksi.

Joululahjoja tuli tehtyä muutenkin. Kaivoin kankaat muuttolaatikoista, puhdistin saumurini ja ompelin kasan... enpäs kerrokaan vielä, mutta hoitolasten paketteihin nämä menevät.

Kuluneella viikolla on yksi hoitolapsista täyttänyt vuosia, ja hänelle askartelin kortin valmiiksi, jotta saamme maanantaina juhlia sankaria vähän jälkikäteen.

Enää koti odottaa siivoojaansa ja kait nuo joululahjatkin pitää vielä piilottaa uteliaiden katseilta. Mutta nyt ei ajatella töitä, eikä siivoamista - huomenna tiimin pikkujoulut!

Osa sytykeruusuista pakattuna. Olisiko tullut vähän innostuttua?

Poistin pulinaboxin, eipä sillä kyllä käyttöäkään ollut. Vähän itsellekin vieras elementti.

Lisäsin kuitenkin nyt  Goolen käyttäjäraadin.

Pari sanaa palkoista

No väärinhän ne palkat oli sitten kuitenkin, sitä ne yövalvomiset tiesi. Useampia päiviä asiaa selvittelivät, kunnes itsekin huomasivat: väärin on maksettu. Nyt kuitenkin asia on hoidossa ja kaikki saavat nukkua yönsä rauhassa, sekä minä itse, että palkkojemme kirjaaja, joka myös oli  miettinyt aamuhämärissä mikä niissä palkoissa oikein mättää.

Ei tämä varmaan ainoaksi sotkuksi jää, uusi systeemi pistää aina hommat sekaisin, eikä yhtään auta, että tietoa tulee joka luukusta, ja osa tiedosta on virheellistä.

Muutamalle lukijalle ja kommentoijalle: Sairasloma aiheuttaa keskeytyneen jakson ja keskeytynellä jaksolla on oma kaavansa kuinka ylityö lasketaan.

Satutunnilla

Tänään olimme lasten kan
ssa satutunnilla kirjastossa. Tällä kertaa luettiin kaksi kirjaa: ensin M. Christina Butlerin Pikku peura ja ensilumi ja sitten Catherine Waltersin Lumottu lumiukko. Molemmat kivoja ja lumisia kirjoja. Onhan mukavaa, että lunta on edes kirjoissa, kun muuten ei ole vielä lunta näkynytkään. Lopuksi lapset saivat "askarrella" lumiukkoja.

Leikkipaikat

Meillä tässä talossa lasten ehdottomin lempileikkipaikka on yläkerran rappujen alusta ja ne pari rappusta, jotka jäävät portin ulkopuolelle. Pari alinta rappua toimii milloin junana, autona tai vaikkapa kerrossänkynä, jos tarve vaatii. Rappujen alle, matalimpaan kohtaan, rakennetaan majoja ja muita piiloja. Rappujen alla on myös pöytä ja sen ympärillä leikitään usein kotia tai piirretään.  Rappujen alustassa ei varmaankaan ole paria neliötä enempää lattia-alaa, mutta tänne lapset ahtautuvat useasti kun leikitään sisällä.

Jo aiemminkin olen pannut merkille, että lapset leikkivät mielellään pienissä tiloissa, vaikka tilaa olisi yllinkyllin, niin lapset tykkäävät ahtautua samaan nurkkaan leikkeinensä.  Vanhassa kodissa lapset leikkivät pääsääntöisesti aina yhdessä n. 12 neliön huoneessa, vaikka leikkitilaa olisi ollut käytettävissä lähes 100m2. Nyt uudessa talossa tilaa ei ole ihan niin paljon, ehkä n. 70-80m2. Vanha kotimme oli kuitenkin kohtuullisen sokkeloinen nykyiseen verrattuna, joka luulin osaltaan selittävän asiaa. Nyt kuitenkin alakerta on lähes yhtenäistä tilaa ja lapset silti änkeytyvät  tuonne portaiden alle, vaikka lapsilla on edelleen käytössä myös oma huone.

Mikä on teidän lasten (omien tai hoito) lempi leikkipaikka sisällä?

Avaimenperät

Tänä vuonna isommat lapset askartelivat isäpäivälahjaksi avaimenperät. Tarvikkeina käytettiin askartelumassaa, maalia, metallilevyä ja -lankaa, sekä avainrenkaita.

Avainmenperät muotoiltiin itsestään kovettuvasta askartelumassasta, ja niihin laitettiin pieni metallilenkki. Jotta isä tunnistaa avaimet omikseen, täytyy tietysti avaimenperässä olla nimi. Nimilaatat tehtiin ohuesta metallilevystä pakottamalla ja painamalla laatta märkään massaan.  Massan kuivuttua avaimenperät maalattiin askartelumaalilla. Maalin kuivumisen jälkeen  metallilenkkiin kierrettiin avainrengas, ja jos laatta oli irronnut, niin se kiinnitettiin kuumaliimalla.

Isänpäiväkortit III

Tämän kortin tekemiseen tarvitaan korttipohja, pala kartonkia, 3D-tarroja, sakset ja tussi.

Aluksi piirretään kartongille kuva, jonka lapsi osaa leikata, tässä tapauksessa auto. Valmiiksi leikattuun kuvaan piirretään tussilla yksityiskohdat ja kuva kiinnitetään 3D-tarralla korttipohjaan. Lopuksi kirjoitetaan onnentoivotukset. Alla toinen kortti, joka on tehty samalla tavalla, mutta kuvana on talo. Autokortin tekijä on 5-vuotias, talokortin tekijä 3-vuotias.

Isänpäiväkortti II

Keskiviikkona yksi lapsista vaikutti siltä, että on tulossa sairaaksi, joten teimme hänen kanssaan lahjan ja kortin valmiiksi. Koska kortin tekoon ei liiemmälti jäänyt aikaa teimme kortin korttipohjasta ja tarroista, lopuksi kirjoitimme onnentoivotukset yhdessä korttiin.

Isänpäiväkortti

Pienemmät lapset painoivat käden jälkensä korttipohjalle, josta tehtiin yksinkertaiset kortit isälle. Pienin lapsista suostui vain toisen käden maalaamiseen, joten kortissa oli kuva vain kannessa, toiselle pienelle painettiin käden jäljet sekä etu- että takakanteen. Sisälle kirjoitettiin yksinkertainen teksti Isälle 13.11.2011 ja lapsen nimi.

Pikaisia kuulumisia

Tällä viikolla olemme valmistelleet yllätystä isälle, joten kuvia ei vielä ole. Isompien kanssa ollaan tehty lahjat jo maalausta vaille valmiiksi, ja kortitkin ovat kohta valmiina.

Kortteja teemme useita erilaisia, koska ryhmän ikäjakauma on tällä hetkellä suuri, nuorin on reilu 1½-vuotias, vanhin taas lähes 5½-vuotias, eli taidotkin ovat kovin erilaiset. Ja minulla kun on mahdollisuus toteuttaa asioita lapsilähtöisesti ja yksilöllisesti, joten niin toimimme nytkin. Kaksi pienintä lasta tekevät vain kortit, nekin hyvin yksinkertaiset, koska tarkoitushan on antaa isälle jotain omatekemää, eikä suinkaan hoitajan kauniisti leikkaamaa ja liimaamaa tuotosta.

Tänään onkin tulossa ensimmäinen kylmä päivä tänä syksynä. Eilenkin oli jo kylmä, mutta mittari näytti juuri ja juuri +1 astetta, nyt ollaan ainakin pakkasen puolella. Onneksi kaikki lapset ovat liikkuvaista sorttia, joten ei kenellekään kylmä tule.

Kylmää ilmaa jo eilen kun enteilimme, laitettiin illalla leivinuuniin valkea, ja nyt uunissa odottaa lapsia koko yön muhinut uuniriisipuuro -nam!

Mikä mättää, kello 3.33?

Tänä aamuna en ehkä ole ihan parhaimmillani, kun heti aamuyöstä heränneenä on moni asia mättänyt - ja lujaa.

Mikä sitten mielessä pyöri - kello 3.33?

• ensinnäkin tuleva palkkapäivä - jotenkin vain tuntuu siltä, että palkat on laskettu väärin - ja sitten tulee kinaa työnantajan kanssa
• toiseksi se että työnantaja toimii tällä hetkellä sanelulinjalla, joten jos ne palkat olisi väärin, niin keskustelemalla ei asiat ainakaan parane   
• tiiminvetäjä, joka luulee olevansa esimies - ja esimies vielä antaa "siunauksensa" toiminnalle (tämä nyt ei oikeastaan koske edes minua - mutta kun mättää niin mättää sitten kunnolla)
• se, että työnantajan päätökset vaikuttavat hyvin alkaneeseen ja toimivaan tiimityöskentelyyn negatiivisesti
• ja moni muu asia, joita ei edes viitsi kirjoittaa

Eli ihan pirteänä tähän päivään...

Postia Riimikirpusta

Eilen posti toi meille mukavaa postia. Riimikirpun lähettämästä kirjekuoresta paljastui ihania lorukortteja, ja mikä parasta kaikki lorut olivat aivan uusia. Näitähän piti toki päästä kokeilemaan heti ruokailun jälkeen ennen päiväunia. Näillä korteilla me loruillaan nyt marraskuun loppuun asti, kunnes ensimmäisen adventin jälkeen siirrymme odottamaan joulua jouluisten runojen kanssa.

Kurpitsa

Tänään askartelimme lasten kanssa kurpitsat. Materiaalina tällä kertaa tukeva paperi. Ensin lapset pistelivat silmät ja suun, lopuksi kurpitsa leikattiin muotoonsa.

Riimikirpun arvonta

 

Riimikirpun blogissa on menossa avajaisarvonta. Palkintona on ihana metsäretki lorupussi, jossa on 30 luontoaiheista lorukorttia. Käykäähän osallistumassa.

Riimikirppu.fi on lorupuoti netissä, käykäähän tutustumassa. Lisään Riimikirpun linkkinapin sivupalkkiin.

 

Ammatillisuus - mitä se on?

Aina silloin tällöin hoitajien keskustelupalstalla vilahtelee mielipidekirjoituksia joissa vedotaan ammatillisuuteen. Mitä tämä ammatillisuus on ja miten se näkyy jokapäiväisessä hoitotyössä?

Keskustelupalstalta poimittuja aiheita:

• Lasten helliminen - missä menee raja? Saako hoitolasta halata, suukotella, käyttää hellittelynimiä? Voiko lapsen helliminen olla rikos - missä vaiheessa puhutaan ahdistelusta? Omasta mielestäni niin kauan kuin lapsi haluaa tulla hellityksi tai suo hoitajalleen/ hoitokavereilleen hellyyden osoituksia ollaan vielä ihan normaaliuden rajoilla. Kyllä omassa ryhmässäni on ollut lapsia jotka vaativat halauksia ja pusuttelevat jopa toisiaan poskelle. Useampi lapsi tulee aamulla suoraan syliin halailemaan ennen kuin voidaan aloittaa hoitopäivä. Halaamalla pyydetään usein myös anteeksi pahoja tekoja kaverilta. Meillä halaaminen, silittely ja sylittely on ihan normaalia toimintaa. Ja jos joku haluaa moiskauttaa pusun kaverin poskelle, niin sekin käy jos kaveri haluaa. Väkisin ei toki ketään hellitä, jokaisella on oikeus koskemattomuuteen niin halutessaan.  


• Saako hoitajalla olla salattavaa? Vai pitääkö avoimesti kertoa kaikki asiansa hoitolasten vanhemmille? Eikö ammattilainen koskaan puhu muusta kuin lapsen asioista? Mielestäni kaikki ne asiat, jotka voivat vaikuttaa hoitolasten elämään hoitopäivän aikana, pitää kertoa vanhemmille. Ihan juurtajaksaen ei toki tarvi kertoa omista sairauksistaan tai elämäntilanteestaan, mutta ihan normaalit asiat pitää kertoa. Samaa toki odotan vanhemmiltakin, että vanhemmat kertovat sellaiset asiat jotka voivat vaikuttaa hoitopäivään. Itse olen esim. kertonut talon myymisestä ja uuteen muuttamisesta, mahdollisesta väliaikaisasunnosta. Samoin olen kertonut perhettä kohdanneesta vakavasta sairaudesta. Lemmikkien kuolema ja uusien hankkiminen on aina myös kerrottu hoitolapsille. Joskus omista kokemuksista voi olla myös hyötyä, joskus vanhemman voi olla helpompi puhua oman lapsen asioista tai ongelmista, kun kuulee, että hoitajalla on ollut samankaltaisia ongelmia esim. oman lapsensa kanssa.

Palataan asiaan - työt kutsuvat!

Arvonta suoritettu!

Tällä kertaa onnetar suosi Sabinaa, jolle olen jo lähettänyt sähköpostia. Onnettarena toimi ryhmän aamuvirkku lapsi. Onnittelut voittajalle!