Maanantai... taas

Maanantait ovat nykyisin tosi raskaista, kun viikonloput menee niin nopeaan muita hommia tehdessä. Jotenkin tuntuu ettei jaksaisi millään tehdä juurikaan mitään. Lapsillakin on tuntunut olevan jotenkin vähän huonoja aamuja maanantaisin... ehkä me olemme kaikki jotain Karvisen sukulaissieluja.

Aamulla pienin hoitolapsista tuli tosi väsyneenä hoitoon ja siirtyikin heti vanhemman sylistä suoraan syliini loikoilemaan. Liikuntahallireissukin meni lähes kokonaan sylissä makoillessa. Isommat lapset taas vastaavasti ovat hyvinkin riehakkaita ja kuurokorvaisia. Mennään ja touhotetaan pää kolmantena jalkana ja isolla älämölöllä. Jos jotain yrittää sanoa, niin ihan turhaan. Päiväunille sitten koko porukka nukahtikin samantien sadun jälkeen.

Lasten päiväuniajan olen kuluttanut tänään todella järkevästi... tuijottamalla ikkunasta lintulaudalle ja miettimällä toimiiko lintulauta nykyisin enemmän kissojen kuin lintujen ruokintapaikkana.

Joka tapauksessa... Hauskaa, lumista ja toivottavasti myöskin virkeää loppuviikkoa teille kaikille!

Ja jos tarvitsette jotain mielenpiristystä, käykääpä kurkkaamassa Supermukulan elämää.

Tällä viikolla tapahtunutta

Tällä viikolla on ollut aikamoista hässäkkää, joten päivitykset ovat jääneet vähemmälle. Kerron nyt sitten koko viikon tapahtumat.

Maanantaina olimme aamupäivän liikuntahallilla, ja lapset juosta vilistivät minkä ehtivät. Mukana oli tosin vain kolme lasta, koska yksi lapsista tuli hoitoon vasta iltapäivällä. Välipalan jälkeen menimme ulos.

Tiistaina ulkoilimme aamupäivällä ihan omassa pihassa ja tulimme ajoissa syömään ja menimme nukkumaankin vähän normaalia aiemmin. Sain lapset juuri hyvissä ajoin nukkumaan, kun olikin jo lähdettävä palaveriin opiskelijan ja opettajan kanssa, lasten unta valvoi sillä aikaa päivähoidon varahenkilö. Joskin koira kyllä luuli, etä uusi ihminen tuli meille ihan vaan koiraa varten. Koira kuitenkin joutui porttien taakse ja olikin rauhoittunut sinne hetken päästä nukkumaan.

Keskiviikkoaamu valkeni lähes 20 asteen pakkasessa, ja päätimmekin lähteä kirjastoon lainaamaan kirjoja, kun viime kertaisella satutunti retkellä unohdin kirjastokortin kotiin, emmekä voineet siis tehdä lainoja. Kirjastossa tapasimmekin jo eläkkeelle jääneen perhepäivähoitajan, joka on hoitanut myös omaa lastani. Oli ihan kiva nähdä, kun ei oltu pitkään aikaan missään törmäilty. Iltapäivällä pelasimme lautapeliä, joka jäi vähän kesken, osan lapsista lähtiessä kotiin. 

Eilen torstaina lapset halusivatkin sitten leikkiä sisällä, koota palapelejä ja pelasimme myös edellispäivänä kesken jääneen pelin loppuun.

Uusinta yritys

Maanantaina kirjoitin tosi pitkän postauksen... ja hukkasin sen taivaan tuuliin... No eipä sitä kai kukaan olisi jaksanut lukeakaan . No nytpä sitten lyhkäisesti siitä:

Lauantaina olimme tiimimme kanssa tekemässä perhepäivähoidon tiimivasua, joka alkaakin jo olla kohta julkaisukelpoisessa kunnossa. Meillä on kyllä aivan mahtavia naisia tiimissämme, eräskin hoitaja ideoi ja toteutti vasumme kuvituksen, josta on tulossa aivan mielettömän ihana.  Lisäksi olemme tehneet vasun tekstejä yhteistyönä useana lauantai aamupäivänä, jolloin joka kerta on joku tuonut mukanaan kaikille kahvia, teetä ja jotain "kastettavaa".

Tiimityöskentely on kyllä tuonut työhömme uudenlaista mukavuutta, vaikka ei ole sitä päivittäistä työyhteisöä, niin jotenkin tuntee kuitenkin kuuluvansa johonkin yhteisöön ihmisten kanssa, jotka tekevät samaa työtä omilla tahoillaan. Enää en haluaisi palata aikaan ennen tiimityöskentelyä. Nyt vaan pitäisi vielä jotenkin saada kehitettyä lisää tiimien välistä yhteistyötä, tai ollaanhan sitä jo vähän viritelty, mutta  ihan kaikkia tiimejä ei olla saatu vakuutetuksi siitä tarvitaanko tällaista yhteistyötä.

Mites muuten muilla hoitajilla, onko teillä kuinka laajaa tiimitoimintaa? Ja onko teillä myös tiimien välillä yhteistyötä? Vai suhaavatko kaikki tiimit ihan omiaan, eikä niistä oman tiimin jutuista edes oikeastaan haluttaisi puhua toisten tiimien kanssa?

Torstai

Tänään pienin hoitolapsista on sairaana, joten lähdimme muiden kanssa pulkkamäkeen ja valitsimme hieman hurjemman mäen tällä kertaa. Laskeminen oli hauskaa, niin kuin aina ja pääsinpä nyt itsekin laskemaan, kun ei ollut pienintä vahdittavana.

Meillä pulkkamäki reissut menevät siten, että kävelemme pulkkamäkeen ja takaisin, mutta viimeisen alamäen vedän kaikki lapset yhtäaikaa pulkassa alas mäkeä pihaan asti. Tämä on lapsista yleensä tosi kivaa, ja yksi lapsista ehdottikin tänään, että enkö voisi vetää heitä pulkassa takaisin koko matkaa... En kuitenkaan suostunut, koska matkaa on jokunen sata metriä, joista noin sata metriä kohtuullisen vilkasliikenteistä maantien reunaa ja toinen sata metriä loivaa ylämäkeä. Ei olisi hoitotädin voimat riittäneet koko matkalle, eikä pulkassa vetäminen olisi maantien reunassa kovin turvallistakaan.

Koira on hienosti tottunut lapsien läsnäoloon, ja hakeutuukin monesti makoilemaan lasten lähettyville, ja siitä sitten tarkkailee lapsia. Aika vähän se käy sekoilemassa lasten leikkeihin, mutta sukat on hyvä piilottaa kunnolla, jos eivät ole jalassa. Sukat tuntuvat olevat sen mielestä erityisen kivoja leluja.

Nyt vain odotellaan löytyykö pennulta rodulle ominaista paimennusviettiä, ja miten se vaikuttaa koiran suhtautumiseen hoitolapsiin. Taitaa olla päivät aika väsyttäviä pennullekin, koska sillekin on uni maistunut öisin makeasti. 

Satutunti

Tänään olimme aamupäivällä kirjaston satutunnilla. Kirjana luettiin Debi Gliorin kirja Pingviinipostia. Kirjassa pingviinipoika Pyry saa luottamustehtävän. Äidin on mentävä etsimään ruokaa ja isän vahdittava sillä aikaa munaa, jossa kasvaa pikkuveli tai -sisko. Isoveli pääsee jakamaan tärkeää postia.Komeat talvimaisemat pingviinien maasta lisäävät veikeän tarinan viehätystä.

Lisäksi ihmettelimme vielä Pingu-pingviinin elämää videolta.

Pentu

Viikonloppuna hoitopaikkaan muutti uusi asukas, johon lapset innolla tutustuivat heti aamusta. Uusi asukas on pieni koiranpentu, joka haluaisi innokkaana leikkiä lasten kanssa. Pentu vaan ei oikein vielä ymmärrä voimiaan, joten sitä täytyy vähän hillitä. Muutoin se on ihan kiva pentu ja tottunut lapsiin, eikä juurikaan edes näyki.

Onneksi meidän hoitolapset ovat jo kotonaan oppineet toimimaan eläinten kanssa, joten ei kauheasti lapsia tarvi opastaa eläinten kohtelussa. Nyt kun hoitolapset ovat unilla, niin pentu vetää sikeitä oven edessä, eikä kuule mitään.

Tästä vesselistä kasvaa sitten joskus 40 kiloinen karvaturri, joten sen on alusta asti hyvä oppia ettei lapsia vasten hypitä.

Pulkkamäessä

Eilinen päivä oltiin pulkkamäessä, ja se on todella kivaa kaikista. Pakkastakaan ei ollut, joten ei tarvinut pelätä poskien paleltumista. Mitä nyt teitä ei oltu ehditty aurata, joten saimme kahlata lumessa lähes koko matkan.

Takaisin tullessa auraustraktorit sitten tulivatkin meidän pikkutiellä vastaan, ja me pompimme naapurin pihaan auran tieltä. Pojathan olisivat jämähtäneet sille sijoilleen, jos en olisi yhtään patistellut liikkeelle.

Tänään ulkoilimmekin sitten omassa pihassa. Lähdimme ulos jo hyvissä ajoin koska päätin tehdä ruoan vasta ulkoilun jälkeen. 

Lumihiutaleet

Eilen iltapäivällä leikkasimme lasten kanssa perinteisiä lumihiutaleita paperista. Lapset innostuivatkin leikkelemisestä niin, että kotiin lähti iso pino hiutaleita.

Yhtään kuvaa lasten leikkaamista hiutaleista en ehtinyt ottaa, joten teidän on tyytyminen hoitajan leikkamien hiutaleiden kuviin.

Pekka Töpöhännän seikkailut

Muuan kiltti perhe ottaa hoiviinsa töpöhäntäisen kissanpennun, ja perheen tytär Pirkko ristii sen Pekaksi. Pekka pelastaa sitten perheen uhkaavasta tulipalosta ja saa mitalin, mutta siitä toiset kissat eivät pidä. Ja niin Pekka Töpöhntä saa kokea paljon ikävyyksiä häijyn Monnin ja sen tovereiden Pillin ja Pullan taholta.

Kirjoittanut: Gösta Knutsson
Kuvitus:Iben Clante
Suomennos: Terttu Liukko
Kustannus: Gummerus Oy

Pekka Töpöhäntä on yksi lapsuuteni lempikirjasarjoista. Pikkukoululaisena odotin aina innolla syntymäpäivääni, koska tiesin serkkuni tuovan minulle lahjaksi uuden Pekka Töpöhäntä-kirjan. Kirjoja kertyikin 12 kappaletta, ennen kuin "kasvoin" ulos Pekka Töpöhännän maailmaista. Uudelleen Pekka Töpöhännät olen löytänyt omien lasteni ollessa pieniä, ja nämä kirjat kuuluvat niihin kirjoihin, jotka luen lähes joka lapsiryhmälle. 

Joululahjoja

Nyt on taatusti kaikki lahjat jo avattu, joten voidaan paljastaa täälläkin mitä hoitolasten paketeista tänä vuonna löytyi.  Paketeista kuoriutui tänä vuonna kirjoja: kaksi Jill Murphyn Norsulan perhe -kirjaa, Valmiina lähtöön ja Kahden kesken sekä kaksi Clara Vulliamyn kirjaa, Joulun taikaa ja Yhdessä.

Hoitolasten koteihin lähti viimeisenä hoitopäivänä mukaan myös jo perinteeksi muodostuneet piparkakkurakennelmat, tänä vuonna ehkä se perinteisin piparkakkutalo.