Viikonpäivä loru

Tiltu juuri äsken kyseli viikonpäivälorua, joten laitan sen tähän teidän kaikkien iloksi.

Viikonpäivä loru

Kävi Kaukolla vieraita aina;

kävi mato maanantaina,

tiikeri poikkesi tiistaina ja

kettu kurkisti ovenraosta keskiviikkona.

Torstaina saapui tohtori ja

Kaukon nuhan paransi.

Peikko poikkesi perjantaina ja

lauantaina tuli lammas.

Sunnuntaina sai Kauko suukkoja aina!

Yhteistyöstä

Omassa työssäni on tärkeää tehdä yhteistyötä sekä vanhempien että muiden hoitajien kanssa.

Lapsen tullessa tutustumaan, tarkkailen lapsen ja vanhemman yhteistoimintaa ja kyselen perheen tavoista liittyen esim. nukkumiseen, syömiseen, lasten mielenkiinnon kohteisiin ja kerron mitkä ovat hoitopaikan tavat. Yhdessä vanhempien kanssa sovimme asioista, jotka tehdään erilailla hoidossa ja kotona, usein tällainen asia on päiväunet. Näiden ja aiempien hoitolasten vanhempien kanssa on sovittu, että kaikki lapset tulevat päiväunihuoneeseen, kuuntelevat sadun ja lepäävät sen aikaa kun he, jotka vielä tarvitsevat unensa ovat nukahtaneet. Vanhempien kanssa on sovittu jokaisen lapsen kohdalla millä perustein lapset nukkuvat tai ovat nukkumatta. Samoin vanhempien kanssa on sovittu, mitä tehdään, jos lapsi, joka ei yleensä päivällä nuku, nukahtaa.

Joskus kuitenkin vanhempien ja hoitajan tai yhteiskunnan arvot ovat ristiriitaisia. Tällöin ollaan tilanteessa, jossa asioita pitäisi voida käsitellä lapsen parasta ajatellen. Voiko hoitaja opettaa lapselle arvoja, joita vanhemmat lapselleen välittävät, jos perheen arvomaailma selkeästi on erilainen kuin hoitajan tai yhteiskunnan? Haluammeko välittää lapsille kovia vai pehmeitä arvoja?

Monet vanhemmat haluavat lastensa olevan sosiaalisia ja toisensa huomioonottavia, mutta kuitenkin kotoa on annettu malli saada ”heti kaikki mulle tänne”. Lapsille annetaan valtaa asioissa, jotka eivät voi olla lapsen päätettävissä, ”täytyykö ulos pukea pakkasella takki vai ei?”. Näissä tilanteissa vaaditaan hoitajalta taitoa perustella valintojaan ja verrata niitä perheen valintoihin. Yhteisesti asioista puhumalla yleensä päästään molempia tyydyttävään ratkaisuun.

Hoitajana en koe voivani astua vanhempien varpaille edes lapsen edun nimissä, ellei kyse ole esim. selkeästi lasten suojelullisesta tarpeesta. Mielestäni kaikki mitä päivän aikana hoidossa tehdään, täytyy tehdä vanhemmille tiettäväksi mahdollisuuksien mukaan etukäteen ja päivän ”yllättävät” tapahtumat kerrotaan lasta haettaessa.

Lapsia kohdellaan samanvertaisina riippumatta vanhemmista, perhetaustasta tai esim. uskonnosta, nämä asiat tavallaan ovat vain taustatekijöitä, ja lapsi kohdataan sellaisena kuin hän itse on.

Tule hyvä kakku...

Meidän ryhmän kuopus on innokas kakkuleipuri, ja vähän väliä kuuluu aikamoinen pauke, kun kakkuämpäriä taputetaan lapiolla... TULE HYVÄ KAKKU!... ja piha raikaa. Minua aina hieman hymyilyttää, kun kyseisestä  lorusta tulee mieleeni aikoja sitten hoidossani ollut pikkupoika, joka kailotti samaa lorua... Tule hyvä kakku... JA MUISTA SE!... loppuosa tietysti hivenen kiukkuisella, kovalla äänellä, jotta kaikille ohikulkijoillekin tuli varmasti selväksi, mitä kakulta odotettiin.

Mukavia kakkuilmoja kaikille pikkuleipureille... ja vähän isommillekin.

Tekniikkaa... vai?

Nyt tekee mieli sadatella... netti on pätkinyt koko päivän... tai ainakin silloin kun minulla olisi ollut aikaa olla netissä... huomenna paremmalla onnella.

Tunnustuksia

Sain tällaisen tunnustuksen Meikku tarinoi-blogin Meriltä:

 

(ei kuvaa saatavilla)

Tähän kuuluu kertoa 7 asiaa itsestään ja lähettää eteenpäin seitsemälle.

Eli ensin ne 7 asiaa minusta:

1. Olen kova puhumaan eli aina "suunapäänä".

2. Kun olen koneella, en kuule mitään.

3. Kirjoitan kaiken muistiin paperille tai kalenteriin.

4. Minulla on "valikoiva" muisti.

5. Minulla on aina jokin projekti kesken.

6. Kinaan mielelläni asiasta kuin asiasta.

7. Vihaan hameita, ja pukeudun sellaiseen vain "pakon" edessä

 

Lähetän tämän eteenpäin seuraaviin blogeihin:

1. Tiltun tekeleet, Tiltulle, joka ei ainakaan vielä ole hermostunut juttuihini irl 

2. Perhepäivähoidon tähtihetkiä, tätienergiaa parhaimmillaan

3. Vasara ja nauloja, kerrankin rakentaja/sisustaja jolla on omaa näkemystä 

Loppuja en osaa päättää, ja yllättävän monessa seuraamassani blogissa ei haasteita oteta vastaan tai tämä on jo käynyt, joten loput neljä jäävät osaltani jakamatta.

Ja vielä kiitos Merille

Uusi viikko - uudet kujeet

Tänään oli vain kolme lasta hoidossa, joten päivä oli vähän rauhallisempi. Maanantaisin lapset ovat viikolopun jälkeen monesti huomattavasti riehakkaampia, kun jälleen näkevät hoitokaverinsa. Nyt palasi osa lapsista lyhyeltä lomalta, joten lapset eivät olleet nähneet toisiaan vähään aikaan, ja tänään olikin sitten normimaanantaita riehakkaampi päivä. Toisaalta taas unet maistuivat hyvin, jopa niin hyvin, että nukahtivat ennen kuin saatiin satu luettua.

Tänään alkoi yhden hoitolapsen viimeinen hoitoviikko, viikonloppuna perhe muuttaa ja samalla myös hoitopaikka muuttuu. Kasvunkansiokin on jo lähes valmis, enää pitäisi viedä kopiointiliikkeeseen, missä laittavat sivut yhteen sellaiseksi kierrekansioksi.

Hiekkaa... takuulla!

Blogissa on ollut nyt vähän hiljaista, kun ei oikein ehdi päivittelemään. Yksi hoitolapsista on jäämässä pois hoidosta, ja olen hänelle koonnut kasvunkansiota. Tähän onkin sitten kulunut päiväuniaika aika tehokkaasti.

Lasten kanssa olemme ulkoilleet ahkerasti, ja hienoja ilmoja on riittänyt. Tällä viikolla olemme käyneet leikkimässä leikkikentällä parina päivänä. Tänään kävimme hieman kauempana sijaitsevalla leikkikentällä, ja yksi lapsista olikin huolissaan, kun emme ottaneet lelukoppaa mukaan, että millä me nyt sitten leikitään. Onneksi kuitenkin leikkikentällä on kaupungin lelulaatikko, jota lapsi ei kuitenkaan heti muistanut, ja pääsimme tekemään kakkuja ja siivilöimään kiviä hiekasta. Joskin tänä vuonna leikkikentän hiekka on niin karkeaa, ettei siitä saa tehtyä yhtään isompaa kakkua, ei vaikka kuinka yritimme kaivaa syvemmältä märempää hiekkaa. Ei ollut hiekantoimittaja varmaan luvannut hiekkaan kakkutakuuta!

Toivottavasti ensi viikolla ehtisi jo paremmin päivittelemään blogiakin.

Hoitopaikkaan tutustuminen

Hoidon aloittaminen on aina jännittävää koko perheelle. Varmasti vanhempien ja ehkä lastenkin mielessä pyörii useita kysymyksiä hoidon aloittamiseen liittyen. Hoitopaikkaan kannattakin olla yhteydessä heti kun saa tiedon hoitopaikasta, ja sopia tutustumiskäynneistä.

Tutustuminen hoitopaikkaan ja hoitajaan on aina tärkeää, jotta lapsen olisi mukava jäädä hoitoon ja vanhemmat voisivat lähteä luottavaisin mielin töihin. Käytännössä tutustuminen tarkoittaa osallistumista normaaliin hoitopäivään esimerkiksi aamupäivän ajan. Lapsi voi oman vanhempansa kanssa turvallisesti tutustua hoitoympäristöön, mielellään sekä ulkona että sisällä, ja hoitopaikan muihin lapsiin ja tietysti myös hoitajaan. Lisäksi myös hoitaja saa arvokasta tietoa siitä kuinka lapsen oma vanhempi hoitaa omaa lastaan.

Tutustuminen hoitopaikkaan kannattaa aloittaa hyvissä ajoin, vaikkapa viikkoa tai kahta ennen hoidon aloitusta jos vain mahdollista. Meillä vanhemmat tuovat tullessaan tutustumaan hoidonaloituslomakkeen, joka sitten käydään läpi vanhemman kanssa. Yleensä ensimmäinen tutustumiskerta meneekin esitellessä paikkoja ja vanhemman kanssa keskustellessa erilaisista toimintatavoista jne. Itse sovin nämä ensimmäiset kerrat aamupäiväksi, jolloin lapset ovat virkeimmillään, ja jaksavat leikkiä ja puuhastella paremmin. Ensimmäisellä kerralla vanhemman kanssa puhutaan myös siitä miten vanhempi haluaa (ja voi) tulla uudelleen tutustumaan.

Tutustumassa kannattaa yleensä käydä muutamia kertoja lapsesta riippuen. Yleensä siinä vaiheessa kun lapsi uskaltaa irrottautua vanhemmastaan leikkimään muiden seuraan lapsi on tavallaan tutustunut hoitopaikkaan. Joillakin lapsilla tämä tapahtuu nopeasti, mutta toiset lapset saattavat tarvita useampia tutustumiskäyntejä.

Kaikissa paikoissa ei ole mahdollisuutta jättää lasta hoitopaikkaan ennen varsinaisen hoidon alkua, mutta meillä tämäkin on mahdollista ja mielestäni myös eräänlainen "pehmeä" lasku hoitoon. Jos tällainen mahdollisuus vain on, niin kannattaa jättää lapsi ensin esim. aamupäiväksi ja hakea kotiin vaikkapa syömään tai päiväunille. Toisella kerralla voisi ajatella pidentää aikaa vaikkapa päiväunien yli.

Kaikesta tutustumisesta täytyy muistaa sopia hoitopaikan kanssa hyvissä ajoin, erityisesti jos on tarkoituksena lapsen osallistuminen esim. ruokailuun, jotta hoitaja osaa varata lapselle ruokaa. Myös varahoitopaikkaan kannattaa käydä tutustumassa jo ennen hoidon aloittamista, jos vain mahdollista.

Marjat

Tällä viikolla olemme askarrelleet marjoja. Lapset saivat valita tekevätkö vadelman, mustikan vai puolukan. Kukaan ei halunnut tehdä mustikkaa, joten ikkunaa koristavat nyt puolukat ja vadelma.

Marjat on pistelty askartelukartongista ja näin syntyneeseen aukkoon on liimattu silkkipaperia. Seuraavaksi leikkasimme marjat muotoonsa. Lopuksi on liimattu vielä lehdet kartongista.

Ja näiden askartelijat olivat 3-4½ -vuotiaita.

Pitääkö hoitajan leikkiä?

Aina toisinaan törmää kysymyksiin siitä mitä hoitajan pitäisi lasten kanssa tehdä. Tämän postauksen otsikon olen napannut eräältä keskustelupalstalta, ja kysymys on mielestäni hyvä muttei ollenkaan yksiselitteinen.

Usein kuulee puhuttavan hoitajista negatiiviseen sävyyn: siellä ne vaan seisoo pihalla, eikä leiki lasten kanssa. Ja lapset saa tehdä ihan mitä tahansa. Useimmiten lasten "mitätahansa" on leikkimistä, joskin aina leikki ei aikuisesta leikiltä näytäkään. Meidän kulttuurissamme arvostetaan hiljaisia ja rauhallisia leikkejä kuten vaikkapa kauppa- tai kotileikki. Mutta mikä sitten on leikkiä ja koska aikuisen siihen pitäisi puuttua?

Lapsen leikkihän sisältää erilaisia vaiheita: järjestely-, juoni-, ja lopettamisvaiheen. Tällainen leikki on pitkäkestoista ja siinä on selkeät säännöt jotka lapset sopivat keskenään leikkiä järjestäessään ja leikin aikana. Usein kuulee lasten "sanoittavan" leikkiään, esim. "tää menee nyt vaikka kauppaan". Silloin kun lapsen leikki on tällä tasolla hoitajan tehtäväksi jää yleensä leikin mahdollistaminen antamalla leikkiin riittävästi aikaa, tilaa ja tarvikkeita.

Pienten lasten leikkiin tarvitaan yleensä enemmän aikuisen apua. Pienellä lapsella ei ole vielä "elämänkokemusta", jota tarvitaan esim. roolileikkeihin. Pieni lapsi leikkii niillä välineillä, jotka hän näkee. Hoitajan tehtävänä onkin sijoittaa leikkivälineet pienten lasten ulottuville, ja myös omalla esimerkillään näyttää kuinka leluilla leikitään.

Yksi tärkeä tehtävä hoitajalla toki on. Hoitajan velvollisuus on tarkkailla lapsen leikkiä. Hoitaja vastaa aikuisena siitä, että leikki pysyy turvallisena kuitenkin niin, ettei rajoiteta turhilla kielloilla lasten luovaa leikkiä. Haasteena onkin, kuinka tyydyttää eri ikäisten lasten leikkitarpeet, niin etteivät esim. pienimät lapset tukehdu isompien lasten leluihin. Ihanteellista olisi jos tilaa olisi riittävästi, jotta lapset voisivat tarpeen mukaan jakautua omiin leikkeihinsä. Kuitenkin yksi perhepäivähoidon ihanuuksista on se kun näkee kuinka pienet lapset oppivat leikkitaitoja isommilta lapsilta.

Eemelin kootut metkut

Eemelin kootut metkut on yhteislaitos Vaahteranmäen Eemeli, Eemelin uudet metkut ja Eläköön Eemeli -kirjoista.

Eemelin kootut metkut kertoo sinisilmäisen, punaposkisen ja pellavapäisen Eemeli-pojan elämästä Ruotsin maaseudulla, Vaahteramäen kylässä, Kissankulman talossa. Eemeli on poika, jolla Liina-piian sanoin, "on aina metkut mielessä, ja milloin se ei itse konstaile, niin ainakin sille sattuu jos mitä".   

Kirjoittanut: Astrid Lindgren

Kuvitus: Björn Berg

Suomennos: Arja Meriluoto ja Kerttu Piskonen (Eläköön Eemeli)

Kustannus: Wsoy, 1972

Eemelin kootut metkut -kirjan olen itse saanut joskus 70-luvulla ja olen lukenut kirjan paitsi itselleni, myös omille lapsilleni sekä lähes kaikille hoitolapsilleni. Tarinat Eemelistä sopivat hyvin lapsille, koska monen lapsen on helppo samaistua Eemeliin ja samalla lapset kuulevat millaista elämä on ollut silloin, kun vielä olemme eläneet agraariyhteiskunnassa. Ja onhan Astrid Lindgrenin Eemeli yksi lasten kirjallisuuden klassikoista.

Postia

Olen saanut Riitalta seuraavanlaisen vinkin liittyen aiempaan postaukseeni ongista. Julkaisen sen tässä nyt Riitan luvalla:

"Meilläkin on onget ja kalat. Olen tehnyt yhden ongen vanhasta rumpukapulasta, samettilangasta naru, sitä samettilankaa, josta voi askarrella ja käyttää ompelukuviin, (myös pitkä kengännauha käy paremmin.) niin ja koukkuna on tietty iso magneetti, jonka sujautin sellaiseen pieneen verkkopussiin, jonka sain jostain Omo-pesupulveripurkin kylkiäisenä tms. Kalat on kartonkia ja päällystetty kontaktimuovilla ja silmänä on haaraniitti.

Olen liimannut joka kalaan ennen kontaktimuovitusta Riimin esim. Juttu on ihan hassu, niin kuin koiran _____, (tassu). Sitten ongimme vuorotellen ja luen riimit lapsille ja he saavat arvata tuon loppusanan tietenkin.  Otan onkikalat käyttöön aina kun eivät esim. jaksa kuunnella jotain.. ja jos tekee mieli liikkuakin samalla. Kaloja teen joskus lisää ja satukalan värisiä."

Onki-ideahan oli lähtöisin työkaveriltani ja nyt sitten sain tähän "jatko" idean Riitalta. Tästä tulikin mieleeni, olisitteko muutkin innokkaita jakamaan ideoitanne? Tämä idea tuli sähköpostiini, mutta jos perustan ideoille oman "postilaatikon" tänne sivustolle, niin laittaako sinne kukaan niitä ideoita?

Laittakaapa mielipiteitänne asiasta tähän kommenteiksi.

Hiljaiseloa

Blogini ei ole päivittynyt kovin vikkelään viimeaikoina, johtuisiko sitten siitä, että meillä ei tapahdu mitään. Itsekseenkään ei kirjoituksia tunnu tänne ilmaantuvan.

No, viime viikon torstaina olin ryhmiksellä ja perjantain vuoropäiväkodilla sijaistamassa, kun oman ryhmän lapset olivat vapaalla ja lomalla. Tämä viikko ei sitten alkanut yhtään sen vauhdikkaammin, vaan maanantaiaamusta ilmoitettiin kaikki ryhmän lapset sairaiksi. Maanantai kuluikin sitten kirjoittaessa tiimimme vasuaineistoa puhtaaksi ja talven toimintasuunnitelmien kirjaamiseen. Eilinen kului vapaapäivää viettäessä, josta kyllä iso osa meni lorupussikorttien uudistamiseen. Joten oliko se sitten työtä vai ei?