torstai 31. joulukuuta 2009

Choco


Suklaapeli Choco on leikki-ikäisten suosikkipeli, jossa yhdistyy muisti- ja noppapeli. Paina pop-o-matic -nopan kupua ja yritä nostaa nopan tulosta vastaava suklaanappi pöydältä. Jos onnistut, saat pitää löytämäsi suklaanapin! Varo kuitenkin suklaata ahmivaa toukkaa, sillä toukan nostaessasi joudut palauttamaan yhden keräämistäsi suklaanapeista takaisin pöydälle. Eniten nappeja kerännyt pelaaja voittaa pelin!

Ikäsuositus 3+ , (mutta pienemmätkin hoksaavat aika nopeaan pelin idean)
Pelaajia 4-6
Peliaika 15+min

http://www.tactic.net/fp.php?lang=FIN

keskiviikko 30. joulukuuta 2009

Tuntokisa



Haban Tuntokisa on kiva peli vähän isommalle lapselle. Pelin ikäsuositus on 3-6-vuotiaille, mutta parhaiten pelaaminen onnistuu 5-6-vuotiaiden kanssa.
Pelissä on tarkoitus tunnustelemalla löytää korttia vastaava muoto pienistä taikapussukoista. Ennen peliä on hyvä tutustua muotoihin ja tutkia mikä muoto vastaa mitäkin korttia.  Jokaiseen pussukkaan pakataan vain yksi muoto, ja jos luulee löytäneensä oikean, peli keskeytetään, ja tarkistetaan pussiin kurkkaamalla onko muoto korttia vastaava, jos on saa pitää muodon. Eniten oikein saanut on voittaja.
Peliohjeissa on useita variaatioita, joten sääntöjä helpottamalla tai vaikeuttamalla peliä voi pelata eri-ikäisten kanssa. Esim. isommat saavat käyttää tunnusteluun vain yhtä kättä.

Ikäsuositus 3-6v
Pelaajia 2+
Peliaika 10min

http://www.haba.de/haba/home.htm


perjantai 25. joulukuuta 2009

Lahjoja



Nyt varmaan kaikki ovat jo lahjansa saaneet ja avanneet, joten voin laittaa kuvan tämän vuoden pakettien sisällöstä esille. Eli poikien paketeista löytyi autoja ja tehtävä/puuhakirja+kynät, tyttöjen paketeissa oli nuken vaatteita ja nuken peitto+tyyny.



Leppoisaa joulua!

torstai 17. joulukuuta 2009

Piparkakkutalo



Tänä vuonna kaikkien lasten koteihin lähtee viimeisenä hoitopäivänä tällainen piparkakkutalo. Näistä tuli no, sellaisia keskinkertaisia... joskus on ollut parempiakin. Kaavat nappasin jostain englanninkieliseltä sivulta netistä, enkä kyllä enää muista mistä.



Tyttäremme lemmikkikani on kyllä aivan sekopäinen, kun piparit haisevat nenään eikä se saa yhtään. Häkistä kuuluu vähän väliä aikamoista mielenosoitusta, mutta kohta siis talot lähtevät ja kani rauhoittuu.

keskiviikko 16. joulukuuta 2009

Koristeita




Tänään sitten piparit ovat saaneet kuorrutusta päälleen, sekä tietysti myös vähän koristeitakin. Valmis sokerikuorrutus on kätevää käyttää lasten kanssa, sitä kannattaa vaan pehmittää vesihauteessa ennen käyttöä.



Nyt piparit vielä kuivuvat ja sitten ne pakataan kotiin viemisiksi.



Joululaulut ovat soineet jo pari päivää lähes tauotta ja tänään söimme jouluateriankin; laatikoita, kinkkua ja rosollia. Kaikkea maisteltiin ja lähes kaikkea myös syötiin.

tiistai 15. joulukuuta 2009

Piparkakkuja leipomassa



Tänään aamulla oli jälleen lähes -20°C, joten päätimme sitten viettää pakkaspäivän leipoen piparkakkuja. Jokainen leipoi pellillisen ja huomenna olisi tarkoitus sitten vielä koristella ne. Koristelun kuivuttua pakkaamme piparkakut kauniisiin sellofaanipaketteihin kotiin viemisiksi. Aamulla leivotaan vielä yhden lapsen piparkakut, jotta olisi sitten kaikilla koristeltavia.

sunnuntai 13. joulukuuta 2009

Joulukiireitä?


Jaa-a, viimeinen työviikko ennen lomaa on alkamassa. Ensiviikko on vielä kiireinen, niin kuin aina ennen joulua. Tällä kertaa kuitenkin kiireitä lisäävät oma hammaslääkäri tiistaina ja opiskelijan arviointikeskustelu torstaina. Lapsia hoitaa nämä ajat taas varahenkilö.

Lasten kanssa aiomme kuitenkin leipoa piparkakkuja ja enkä vielä joulutorttujakin, katsotaan mitä innostutaan tekemään. Piparkakkutaikinaa olen tehnyt valmiiksi jääkaappiin useammalla reseptillä, johtuen ryhmän allergioista.

Joulun alla teen aina paljon piparkakkutaikinaa ja siitä olen sitten tehnyt kaikille lapsille piparkakkutalon kotiin viemisiksi. Eli viimeisenä hoitopäivänä ennen lomaani jokaisen perheen kotiin lähtee piparkakkutalo, joka vuosi vähän erilainen. Tänä vuonna lapsia on vain kolmesta perheestä, joten taloja tarvitaan vain kolme, joskus on tehty useampiakin, kun ryhmässä on ollut paljon puolipäivälapsia, eikä yhtään sisaruksia. Joinakin vuosina talojen sijasta olen leiponut enkeleitä, piparkakkurasioita, joulusukkia jne. Muistaisinkin, että näitä piparkakkurakennelmia olisi parhaimmillaan tehty jopa seitsemään eri perheeseen.

Apulaisenani on toiminut useana vuonna omat tyttäreni, joista toinen usein leikkaa palat taikinasta valmiiksi ja toinen toimii usein makutuomarina, joka on todella kriittinen ja usein enemmän tiellä kuin hyödyksi Nauru. Meillä onneksi lapset pitävät leipomisesta ja auttavat mielellään.

Lapsien mukaan lähtee myös pienet joulupaketit, joiden sisällöstä kertonen sitten joulun jälkeen, mistäs sitä vielä tietää mitä tontut niihin ovat pakanneet.

perjantai 11. joulukuuta 2009

Joulujuhlat


Eilen vietimme lasten kanssa joulujuhlaa. Tai oikeastaan siis alueemme kaikki perhepäivähoitajat järjestävät yhteiset joulujuhlat hoitolapsille ja heidän vanhemmilleen.

Parina viime vuonna olemme järjestäneet perinteiset "kuusijuhlat" esityksineen kaikkineen. Lauluja ja leikkejä on harjoiteltu jokaisen ryhmässä hyvissä ajoin etukäteen. Jo syksyllä sovimme hoitajien kanssa työn jaosta, ja esitettävistä laululeikeistä. Tänä vuonna lapset tulivat marssien lavalle kantaen askartelemiaan piparkakkuja kädessä, Piparkakkuleikki-laulun säestämänä.

Ohjelma on muodostettu muutamasta lasten esittämästä laululeikistä ja niitä yhdistävästä tarinasta, jonka joku hoitaja aina sitten lukee. Tänä vuonna laululeikeiksi oli valittu Tuiki, tuiki, tähtönen-, Rati, riti, ralla-, Lumiukot-, Tonttujen jouluyö- ja Pukki ovella kolkuttaa -laulut.

Meidän ryhmän kaikki lapset harjoittelivat innoissaan ohjelmaa, ja olivat kaikki kovasti tulossa esiintymään lavalle. Hoitajaa ja osaa vanhemmistakin hivenen kyllä jännitti, kuinka käy. Kaikki lapset, yksivuotiasta lukuun ottamatta, kuitenkin lavalle kiipesivät, joskin yksi oli kiinni kyljessä koko ajan, ja toinenkin kiipesi syliin siinä vaiheessa kun pukki kurkisti oven raosta.

Kivaa oli, ja kaikki lapset saivat pukilta pikkupaketin kotiin viemisiksi. Tänään puheenaiheena sitten onkin ollut paketin sisältö, ja se ketä kaikkia siellä juhlassa oikein nähtiinkään.

Piparkakkuaskartelu



Nämä piparkakut eivät ole syötäviä, vaikka herkulliselta näyttävätkin. Nämä on leikattu ihan pahvilaatikon kyljestä, ja maalattu pullovärillä molemmin puolin ruskeaksi. Maalin kuivumisen jälkeen piparit on koristeltu silkkipaperista rypistetyillä "karkeilla" ja lopuksi reunaan on pursotettu kohovärillä "sokerikuorrutusta".



Meidän askartelijat olivat 2-4 -vuotiaita. Leikkasin aihiot valmiiksi, lapset maalasivat ja koristelivat piparit. Koristeitten paikat merkittiin ensin pienillä pisteillä, joiden päälle lapset liimasivat koristeet. Lopuksi pursotin reunaan kohovärin.  

keskiviikko 9. joulukuuta 2009

Kiirettä pitää


Laitanpa vähän kuulumisia: On ollut tosi kiireinen viikko sekä itsellä että lasten kanssa. Täällä ei sitten meinaa ehtiä käymään, mutta yritän askartelut laittaa illalla tai sitten perjantaina näkyviin.



Huominen päivä kuluu opiskelijaa arvioidessa, joten olen irrotettuna omasta työstäni ja lapsia tulee tänne meille hoitamaan päivähoidon varahenkilö. Huomenna on myös joulujuhla, johon on harjoiteltu ahkerasti laululeikkejä ja ainakin vielä lapset kehuvat uskaltavansa tulla lavalle myös esiintymään.



Ilta kuluu tänään juhlapaikkaa koristellessa ja järjestellessä. 

tiistai 8. joulukuuta 2009

Joulun odotusta


Lasten puheissa joulu on jo todella lähellä, päivittäin puhutaan lahjoista, pukista, tontuista...

Nyt jo muutaman päivän ajan, aina kun haetaan postia, kolmevuotias kehuu, että postissa tulee lelukirja... ja yhtään ei vielä ole tullut. Lapsi ihmettelee kovasti, kun heille kotiin on jo lelukirjat tulleet, että missä viipyy hoitopaikan lelukirja.

Itse en kyllä moisesta niin kauheasti välittäisi.

Meillä joulun odotus näkyy paitsi joululauluharjoituksina, -kalentereina, -askarteluina ja puheina, myös siinä, että pakastimen tyhjennys on alkanut. Pakastimeen kertyy aina ruokia, ja sitten ennen lomiani syömme niitä pois. Nyt lomaani on vajaat kaksi viikkoa, joten operaatio pakastin on julistettu alkaneeksi...

perjantai 4. joulukuuta 2009

Peitevärit, siveltimet ja turvavesiastiat



Maalaaminen on lasten lempitouhuja. Kunnon välineillä maalaaminen on mukavaa, ja niihin kannattaa laittaa rahaa kerralla enemmän. Halpoja vesivärejä ei lasten kanssa juurikaan kannata käyttää, ne kuluvat kohtuullisen nopeasti ja sitten kun napissa on reikä keskellä, ei pienempi lapsi siitä saa edes oikein väriä irti.



Kunnon peitevärit ja isot napit ovat oiva ratkaisu maalausnälkään. Meidän napit ovat reilun viisi senttiä halkaisijaltaan ja lähes kaksi senttiä paksuja, joten ihan heti ei väri kesken lopu. Peiteväri  on myös paksumpaa kuin vesiväri, joten väriä saa paperille pienelläkin vaivalla. 



Vielä kun täydentää välineistöä kunnon tukevilla jumbokokoisilla siveltimillä ja  turvavesiastioilla, niin pienimpienkin on kiva maalailla.

torstai 3. joulukuuta 2009

Suomen lippu



Askartelimme tällaisia lippuja lasten kanssa itsenäisyytemme kunniaksi. Kuva puhukoon puolestaan.

Hiljaisesta - näkyvään ammattiryhmään

Perhepäivähoitajat mielletään usein kotiäideiksi, jotka hoitavat toisten lapsia "siinä sivussa", kun ovat omien lastensa kanssa kumminkin kotona. Ja kyllähän se sitten näkyy myös ammatin arvostuksessakin - palkassa - ja usein myös siinä kuinka tasavertaisia päivähoidon työntekijöinä perhepäivähoitajia pidetään.

Perhepäivähoitajaa palkatessa on pitkään riittänyt se, että on äiti, mutta valitettavasti meitä äitejä on joka junaan, eikä pelkkä äitiys oikein riitä ammattimaiseen toimintaan varhaiskasvattajana, vaikka nimitys sitten olisi perhepäivähoitaja ja toimipaikkana päiväkodin sijaan oma koti.  Varmaan jokaisen mielestä olisi aika omituista, jos päiväkotiin palkattaisiin uusia hoitajia, joiden lähes ainoa kokemus alalta olisi se, että on synnyttänyt lapsen.

Oma kokemukseni perhepäivähoitajista on pääsääntöisesti se, että hoitajat ovat innokkaita oppimaan uusia asioita ja myös kehittämään omaa työtään. Erityisesti tiimityöskentelyn tuleminen osaksi perhepäivähoitoa on lisännyt sen "hiljaisen" ammattitaidon siirtymistä hoitajalta toiselle. Aiemmin moni hoitaja on työskennellyt hyvinkin yksin, eikä oikein kukaan ole ollut kiinnostunut siitä mitä hoitaja päivän aikana lasten kanssa tekee. Hoitajat ovat järjestäneet lapsille retkiä, juhlia ja erilaisia tempauksia, mutta ei niistä juurikaan ole "huudeltu" kylillä. Nyt selkeä suuntaus on se, että asioita tehdään yhdessä isommalla joukolla ja niin, että ideoita ja kokemuksia jaetaan toisten hoitajien ja toisten tiimien kesken. Aivan kuin salaa toiminta monipuolistuu ja rikastuu.

Joskus kuulee kuitenkin, että mitä enemmän perhepäivähoitajat tekevät työtään suunnitelmallisesti, niin sitä enemmän toiminta muuttuisi päiväkotimaisemmaksi. Ja että jotenkin ei olisi sopivaa pitää meteliä siitä mitä tehdään tai vaatia perhepäivähoidossa oleville lapsille samanlaisia oikeuksia osallistua juhliin, retkiin, teatteriin tms., kuin muillakin päivähoidossa olevilla lapsilla.  Itse en oikein tähän usko, vaan ennemminkin uskon, että mitä enemmän tulemme pois niistä pienistä koloistamme ja ympyröistämme, sitä enemmän saamme arvostusta työllemme. Eihän se tosiasia mihinkään muutu, että perhepäivähoidossa toimitaan aina aidosti pienryhmässä, jossa hoitaja tuntee lapset lähes kuin omat taskunsa. 

Tässäkin asiassa pätee vanha sanonta: Kukas sen kissan hännän nostaa, jos ei kissa itse!

keskiviikko 2. joulukuuta 2009

Liimaa, liimaa ja enemmän liimaa



Liimaa kuluu lasten kanssa valtavasti, eihän sitä koskaan tiedä mitä kaikkea täytyy liimata Silmänisku. Pienet liimapurkit on suhteessa aika hintavia, joten jos haluaa laadukasta yleisliimaa, sitä kannattaa ostaa isommissa purkeissa rautakaupasta. Erityisesti jos liimaa tarvitsee muukin perhe. Itse ostan liiman kolmen litran ämpäreissä, niin ei heti lopu kesken. 

tiistai 1. joulukuuta 2009

1. luukku


Joulukuu on alkanut ja ensimmäinen luukku kalenterista on avattu. Meillä kalenterin virkaa hoitaa tänä vuonna ikkuna maalaus, johon ilmestyy joka päivä uusi "juttu".



Olen siis piirtänyt ikkunaväriliiduilla kuusimetsän jo viikko sitten ikkunaan, ja nyt sitten lisäilen kuvaan vähitellen pieniä yksityiskohtia. Tänään yhden kuusen takaa kurkkii tonttu!



Idea on siinä, että lapset itse tutkivat kuvaa ja yrittävät huomata mitä uutta kuvassa on. Saapas nähdä mitä siellä huomenna on?

Askarteluun... geeliliidut



Pienten lasten on joskus aika vaikea saada kynillä jälkeä paperille. Nämä kierrettävät geeliliidut ovat ihanteellinen ratkaisu tähän ongelmaan.

Tuotteella työskentely on kuin huulipunalla piirtäisi: kynä liikkuu paperilla liukkaasti ja väri irtoaa kynästä helposti. Lisää väriä saa kiertämällä kynän pohjasta.

Kynät täytyy aina muistaa sulkea huolella, tai ne kuivuvat.