Mielenkiintoista?

Eilen naapuriin tuli kaivuri, rakentavat jotain tallia pihaansa. Ei tarvi ihmetellä mitä tekisimme, kun ryhmä on poikavoittoinen. Kaivuria olisi katselu vaikka kuinka kauan, nälkäkään ei ollut yhtään kun piti syömään lähteä.

Huomenna sitten retkipäivä, vähän jännittää miten menee, kun ryhmässä on yksi lapsi, joka ilmeisesti jännittää uusia tilanteita ja alkaa itkeä monissa yhteistapahtumissa. Nyt ollaan jo vähän etukäteen valmisteltu, että mitä huomenna tapahtuu, ettei tarvi niin paljon jännittää. Viimeksi kertoi Varpaat Vauhtiin -tapahtuman jälkeen, että oli pelännyt palloja. Ei kyllä aiemmin mitään pallopelkoja ole ollut. On kyllä aika hyvä selittämään asioita. Katsotaan miten käy. Meidän lapset haluaa nähdä pupun ja sammakon, olen kyllä yrittänyt selittää, että voi olla ettei sammakkoa nähdä, pupu siellä pitäisi olla.

Lapsista on jännää myös linja-automatka, täällä meillä kun ei ole tuota julkista liikennettä kuten isoissa kaupungeissa, niin osa lapsista ei ole koskaa ollut linja-autossa.

Syksyn lehtiä ja kaatosadetta

Tänään käytiin lasten kanssa keräämässä vaahteran lehtiä. Kun ne vähän kuivahtavat laitan ne kirjan väliin kuivumaan. Nämä lehdet päätyvät sitten joskus parin viikon kuluttua medän askartelumateriaaliksi.

Lehdet olisi tietty järkevää kerätä kuivana päivänä, mutta ei kai aina tarvi olla järkevä? Koko viime yön satoi kaatamalla, ja kaikki paikat olivat likomärkiä. Toisaalta taas jos niitä lehtiä ei olisi kerännyt nyt, niin olisivat alkaneet tummua.

Jaa mutta nyt täytyy lähteä kauppaan täydentämään ruokavarastoja, jotta taas saadaan pöperöä pöytään.

Sieniaskartelu

Tässä tämän viikon askartelu. Mistähän se johtuu, että aina kun askarrellaan sieniä, niin ne on kärpässieniä? Varmaan kun ne on niin kivan värisiä.

Askartelumateriaaleina on käytetty pahvista omenakennoa ja wc-paperihylsyä, tuli kyllä aika jykevät jalat näihin sieniin .  Maalina jälleen kerran pulloväri. Ensin maalattiin osat erillisinä, ja annettiin kuivua. Seuraavaksi liimattiin rei´ittäjällä tehdyt pilkut ja lopuksi liimattiin lakki ja jalka yhteen.

Kuvan sienet on 3- ja 3½-vuotiaiden aikaan saannoksia.

Kuinkas käy?

Jassoo, nyt meidänkin ryhmään on sitten saatu syksyn ensimmäinen sairastapaus. 2½-vuotias heräsi päiväunilta lämpöisenä kuin kekäle, kuumetta 38°C ja soitto kotiin. Kyllä osasikin pikkuinen olla surkean näköinen.

Jännää on se kun ensi viikolla olemme lähdössä retkelle maatilalle, ollaankohan terveinä, jotta päästään lähtemään? Kaikki lapset odottavat reissua innoissaan ja arvuuttelevat mitähän kaikkia eläimiä siellä olisi.

Retkelle lähtee useampi hoitaja ryhmineen, ja eräs hoitaja kertoi juuri, että heillä lapset odottavat näkevänsä kirahveja ja seeproja. Tämä hassu väärinkäsitys on syntynyt siitä kun meillä kaikilla on seinällä A4-kokoinen ilmoitus retkipäivästä, niin tällä hoitajalla on seepra ja kirahvimagneetit pitämässä ilmoitusta paikoillaan. Enpä ole aiemmin tullut ajatelleeksi, että magneetitkin pitää valita harkiten!

Vauhtia!

Tänään on laitettu varpaat vauhtiin. Olimme aamupäivällä leikkikentällä, johon oli kokoontunut neljä hoitajaa lapsineen. Yksi hoitajista oli järjestänyt tapahtuman Nuoren Suomen Varpaat Vauhtiin-materiaalien pohjalta. Olipa hauskaa mennä valmiiksi suunniteltuun tapahtumaan, vähän kuin vieraaksi. Itsellä kun on yleensä tapana järjestellä kaiken maailman juttuja, ja nyt sitten minulle sanottiin etten saa osallistua valmisteluihin millään tavalla. Ja yllättävän hyvin osasinkin olla sekaantumatta asiaan.

Ensin etsimme puiden rungoista samoja kuvia, joita hoitaja meille näytti. Sen jälkeen otimme kiinni lasten heittämiä palloja ja sitten me hoitajat heitimme palloja lapsille. Seuraavaksi hypimme ämpäreistä ja sanomalehtimiekoista rakennettujen esteiden yli, kuin hevoset, uudelle tehtävärastille, jossa lapset saivat heittää palloilla suosikkihahmojensa kuvia. Ja matka jatkui esteitä ylittäen hiekkalaatikolle, jossa heitimme renkaita.

Renkaiden heiton jälkeen pidimme evästauon (evästauko on tosi tärkeä asia tällaisissa tapahtumissa) ja lopuksi lapset rikkoivat ilmapalloja sanomalehtimiekoilla.

Toinen tosi tärkeä asia tapahtumissa on palkinto. Kaikki osallistujat, sekä lapset että aikuiset saivat kunniakirjan, jossa luki:

Olen auttanut Vauhtivarvasta pysymään hyvässä kunnossa liikkumalla päivittäin!                         23.9.2009 .... leikkikentällä

Leikkihuone

Leikkihuoneena meillä toimii n. 12m²  huone, joka on vain hoitolasten käytössä. Huoneen yhdellä seinällä on vanha keittiökaapisto, jossa säilytetään lasten leluja. Ikkunaseinällä on yläkaapit, joissa on sellaisia leluja, joita saa sitten pyytämällä. Nämä lelut ovat sellaisia, jotka eivät sovellu kaikenikäisten leikittäviksi, esim. barbien pikkutavaroita yms. Yläkaapeissa on myös lisää vaikkapa kauppaleikkitarvikkeita, joilla voidaan täydentää koti- ja kauppaleikkejä.

Huoneesta löytyy myös leikkikeittiö sekä pieni ruokapöytä ja tuolit kotileikki nurkkauksesta.

Tästä kesästä alkaen huoneessa on myös lattialämmitys, joten lattialla on mukavampi leikkiä. Tämä on talon ainoa huone, jossa on muovimatto, vaikka huone on remontoitu moneen kertaan, olen aina päätynyt lattiamateriaalissa muovimattoon, joka ei kopise ja on mukavan "pehmeän" oloinen jalan, ja pyllynkin, alla. Ja se on niin helppohoitoinenkin, kestää kolhut ja pissavahingot.

Tällä hetkellä huoneessa on myös sivustavedettävä sohva ja pinnasänky, joissa lapset nukkuvat päiväunensa. Haaveena olisi saada päiväunisängyt järjestettyä toiseen huoneeseen. Tämä olisi mahdollista muutaman viikon kuluttua, kun oma lapseni saa uuden asunnon, johon saa viedä myös lemmikkejä. Nyt meillä on kilpikonnalla oma 10m² huone, joka siis vapautuu kohta muuhun käyttöön, kun kilpikonna muuttaa omistajansa asuntoon.

Lapset leikkivät tässä huoneessa mielellään, vaikka heillä on käytössään lähes 100m² niin todella harvoin he leikkivät muualla kuin leikkihuoneessa ja meidän pienessä (n.10m²) eteisaulassa, jossa on piirrustuspöytä ja nukkekoti. (Kylläpäs muuten roikkuukin tuo pöytäliina rumasti tuossa kuvassa .) Joskus harvoin leikit leviävät myös keittiöön ja olohuoneeseen, jossa lapset leikkivät lähinnä legoilla. 

Pitäisköhän?

Tänään aamupäivällä oltiin liikuntahallilla, kun kerrankin oli mahdollisuus sinne lähteä. Hoitolapsista osa oli pois, joten saimme kaikki mahtumaan turvaistuimiin ja sitten vain matkaan. Harvinaista herkkua siis. Aiemmin kävimme hallilla lähes joka viikko, kun lapset olivat isompia, mutta nyt kun kaikki lapset ovat alle neljävuotiaita, tarvitaan kaikille autoon kunnon istuimet, isommat lapset käyttivät autossa korokeistuimia ja turvavyön alentimia. Ostoslistalla olisikin yksi turvaistuin, jonka voisi kiinnittää autoon sekä selkä että kasvot menosuuntaan. Vinkkejä merkistä ja mallista otetaan vastaan, jos jollain sellaisia on. Sitten voisimme mennä useammin hallille, kun voidaan lopuille lainata lasten omia istuimia.

Hallilla juostiin ja tuohuttiin niin paljon, että ruuan jälkeen lapset nukahtivat sänkyihinsä samantien, edes satua ei ehditty lukea loppuun.

Tässä juuri mietin, pitäisikö ihan oikeasti perehtyä mp3-soittimen saloihin? Sain kolme vuotta sitten, silloin 12-vuotiaalta, tyttäreltäni hänen vanhan soittimensa, mutta en ole vielä koskaan soitinta käyttänyt. Soittimeen on kaiutimet ja kaikki cd-soittimeni ovat lopettaneet toimintansa jo pari vuotta sitten, joten levyjen soitto on ollut kotiteatterilaitteen varassa. Kotiteatterilaitteita on kuitenkin aika vaikea ottaa mukaan vaikka toiseen huoneeseen .

Mp3-soitin on kuulemma ihan helppokäyttöinen, ja varmasti onkin, kyse on vain ehkä enemmän omasta viitseliäisyydestä. Kaiken huippu on se, että meillä nuoriso on ladannut useita lastenlaulu- ja -leikkilevyjä soittimeen, eli se pitäisi oikeasti vain käynnistää ja tietysti kytkeä kaiuttimiin.

Taas viikko takana

Viikko on mennyt lasten kanssa tosi joutuisasti. Olemme olleet paljon ulkona kun vielä on ollut kauniit ilmat, mitä nyt aamusta alkaa olla jo vähän viileää. Onneksi lapset eivät helposti palele, ja vanhemmat ovat hienosti tuoneet lapsilleen lämpimiä vaatteita aamuksi ja vastaavasti taas iltapäiväksi vähän kevyempiä vaatteita. 

Meillä on käynyt vieraitakin: toisen hoitajan ryhmä on käynyt katsomassa lemmikkikilpikonnaamme. Se olikin osalle lapsista aika jännää, mutta konnaa taisi pelottaa vielä enemmän, koska yritti mennä kaapin alle piiloon .

Tällä viikolla työyhteisöä on puhututtanut myös uuden varhaiskasvatussuunnitelman laatiminen. Osin asia on herättänyt kovaakin vastustusta, mutta niinhän aina kaikki uusi... Lopulta asiahan on kuitenkin niinkin yksinkertainen, kuin jokapäiväisten toimintatapojen kirjaaminen paperille ja kaikkien luettavaksi. Vähän ylimääräistä työtä ja päänvaivaa. Ymmärrän toki jos työvuosia ei ole enää paljon jäljellä, että kaikki tälläinen paperinpyörittely tuntuu turhauttavalta. Nyt siis olisi tarkoitus laatia perhepäivähoidolle oma varhaiskasvatussuunnitelma, joka olisi tavallaan tarkennettu versio koko päivähoidon suunnitelmasta.

No ensi viikolla sitten odotettavissa jotain kivaa: Varpaat Vauhtiin alkaa maanantaina, ja olemme sopineet että otamme muutaman hoitajan kanssa yhteisen spurtin keskiviikkoaamuna läheisellä leikkikentällä. Kivaa tässä on se, että minulle ilmoitettiin, ettei minulla ole mitään asiaa tapahtuman järjestelyihin, kunhan vain menemme lasten kanssa paikalle.

Omena-askartelu

Tällä viikolla askartelimme lasten kanssa omenoita, onhan nyt omenaviikko. Saimme aikaiseksi korillisen omenoita. Kolmevuotiaat tekivät molemmat neljä omenaa, ja kaksivuotiaat tekivät kaksi omenaa kumpainenkin.

Malli on jälleen kerran todella helppo, koska tekijät ovat pieniä. Ensin maalataan paperiarkki sopivan väriseksi, me maalasimme punaisiksi. Tuli kyllä aika haalean värisiä omenoita. Paperiksi kannattaa valita tällä kertaa sellaista joka vetyy hyvin, tavallinen kilopiirrustuspaperi käy mainiosti. Märkä, maalattu paperiarkki rypistetään palloksi ja annetaan kuivua. Kuivaan paperipalloon liimataan jokin pieni oksanpätkä omenan karaksi. 

Lasikuisti

Eilen kirjoitin meidän kuraeteisestä ja siinä kerroin myös kuistista, joten tässä kuva meidän kuistista. Tämä ei ole suuren suuri, mutta käyttökelpoinen juuri siihen tarkoitukseen mihin me sitä käytämme, eli rattaiden säilyttämiseen ja kuravaatteiden riisumiseen.

Kuistilla ei ole ovea vaan yksi seinä on avoin ja siinä on portti, jotta kukaan ei putoaisi rapulta kun lähdemme ulos. Isoimpia lapsia voi myös päästää odottelemaan kuistille muita, kun portin laittaa kiinni. Lapsia on helppo valvoa kun pukee pienimpiä vielä sisällä, koska ovesta näkyy ikkunoiden kautta hyvin koko kuisti.

Kuraeteinen

Kirjoitanpa hieman "työtiloistani".

Ehdottomasti ihanin tila hoitolasten kanssa on kuraeteinen, siis tietystikin minun mielestäni... lapset varmaan valitsisivat jonkun muun tilan ihanimmaksi. Mutta siis kuraeteinen on tässä työssä ihan ykkönen! Kuraeteisen tekee vielä käyttökelpoisemmaksi se, että kuraeteiseen on käynti lasikuistilta... joka voisi olla isompikin... Nyt kun vielä on lämmintä, riisumme kengät lasikuistille, samoin kaikki hiekkaiset hanskat, tumput ja kurahousut jätämme kuistille. Lasten nukkuessa sitten käyn ravistelemassa hiekat pois ja laitan vaatteet kuivauskaappiin tai jos ovat kuivia omille paikoilleen.

Kaikilla lapsilla on oma lokero varavaatteille ja sen alla kaverin kanssa yhteinen naulakkopaikka, jossa molemmille oma koukku repulle ja pari henkaria takeille ja housuille sekä pieni kori päivän aikana riisuttaville collegapaidoille tms. Vastakkaisella seinustalla jokaiselle lapselle on laatikko, jossa on kengät ja sadevaatteet sekä pieni muovikori tumpuille ja pipoille. Kaikki laatikot, henkarit yms. on nimetty ja varavaatelokeron ovessa on vielä lapsen valokuvakin, jotta kaiki varmasti tavaransa löytävät.

Lisäksi, vaikka se ei kuvasta näykään, kuivauskaapin vieressä on pesupaikka, eli siinä voi suihkuttaa esim. kuravaatteet ja saappaat ennen kuivausta. Samoin heti oven suusta löytyy käsienpesuallas, joka on tarpeeksi matalalla lapsille, jotta kädet voi helposti pestä sisälle tullessa. 

Lisäsin nyt vielä tämän pesupaikan kuvankin tähän.

Olenko perustanut seimen?

Hassuja nuo lapset.

Ryhmän 2-vuotias keksi ruveta kontaamaan pitkin lattioita, siis kävelemisen sijaan siirtyi paikasta toiseen konttaamalla, oli kuulemma vauva. Hetken kuluttua lattialla meni vauvojen jono, kun 3-vuotiaat olivat liittyneet mukaan leikkiin. "Vauvat" seurasivat toisiaan keittiön läpi pesuhuoneesta aulaan ja takaisin vaikka kuinka monta kertaa.

Kyllä siinä oli 1-vuotiaalla ihmettelemistä, kun kaikki muut konttasivat pitkin lattioita.

Posti toi tänään Nuoren Suomen Varpaat Vauhtiin-materiaalit, onpahan jotain kivaa ja vähän erilaista odotettavissa. Varpaat Vauhtiin alkaa 21.9. ja kestää kaksi viikkoa.

Koska leivotaan?

Mistähän se johtuu, että aina kun olen suunnitellut leipovani lasten kanssa, päivästä tuleekin ihanan aurinkoinen, eikä ketään huvita olla sisällä leipomassa?

Päätettiin sitten siirtää leipominen rumempaa päivää odottamaan ja nautimme ihanasta, aurinkoisesta ja lämpimästä syyspäivästä ulkoilemalla.

Leikkikentällä riitti vilinää, kun kolmen hoitajan lapsiryhmät ja vielä yhden perheen lapset vilistivät pitkin hiekka- ja nurmikenttää. Meidän hoitajien lapset tuntevat toisensa jo hyvin ja me hoitajat vahdimme myös toistemme lapsia, kuka nyt milloinkin sattuu olemaan lähellä. Lapsistakin on mukavaa, kun saa leikkiä samanikäisten lasten kanssa.

Aurinko paistaa, ja ...

Tänään on ollut todella vaihteleva sää. Aamulla oli 10°C, ja maa märkänä, onneksi kaikilla lapsosilla oli saappaat ja kosteuden kestävät vaatteet. Päivällä ilma lämpeni 16°C, ja kun päästiin ulos alkoi sataa. Seisottiin sitten hetki leikkimökin katoksessa ja odoteltiin mitä tuleman pitää. Sade taukosi ja päästiin jatkamaan hiekkaleikkejä... kunnes alkoi sataa uudelleen... ja taas leikkimökin katokseen sadetta pitämään. Epäilys alkoi vallata mietäni... pitäisikö sittenkin laittaa kurahousut? Kunnes siellä se näkyi... pienen pieni valon säde pilven keskellä olevassa reiässä!

Meillä paistaa aurinko!

Aamun saldo

Olen koko aamun järjestellyt askartelusivuja, jotta ne olisivat heppokäyttöisemmät. Ja taas kerran olen pyörinyt ja pyörinyt. Katsotaan nyt miten käy.

Askartelut sivu on nyt jaettu useammalle sivulle, joille pääsee askartelusivulta... jos vaan saan linkit toimimaan. Olen jakanut askartelut vuodenaikojen mukaan, joten nyt sieltä on helppo sitten aina etsiä vuodenaikaan liittyviä juttuja. Lisäilen askarteluja vuoden mittaan, joten vähitellen kaikille sivuille tulee täytettä, jo nyt joka sivulta löytyy jotakin.

Sivut aukeavat uuteen ikkunaan, joten pääsivulle on helppo palata.

Pihlajanmarjoja

Laitanpa tämän pikaisesti tänne.

Aiheena tällä viikolla siis marjat ja siten pihlajanmarjat päätyivät tähän meidän "taideteokseen".

Pohja maalattu peiteväristä tehdyllä värillisellä "vedellä". Märän pohjan päälle painettu pulloväreillä ja pihlajan lehdillä lehtiä. Tämän jälkeen työn annetaan kuivua ja lopuksi painetaan sormella ja peitevärillä marjat.

Vinkki:

Kun maalaa pienten lasten kanssa kannattaa käyttää mahdollisimman isoa alustaa pöydän suojana ja teipata paperi ennen maalausta kulmista kiinni alustaan.

Tämän työn on tehnyt 2½-vuotias, joten työ sopii aika pienellekin puuhastelijalle.

Pikku leipurit

Lasten kanssa leipominen on kivaa! Viime viikolla leivoimme lasten kanssa pullaa. Alunperin tarkoituksena oli leipoa keskiviikkona, mutta sitten osa lapsista oli poissa ja päätinkin siirtää leipomisen torstaiaamupäiväksi.  Pullataikinasta tehtiin kaikille sopivaa: nesteenä vesi, ja ei kananmunaa.

Meillä on lasten kanssa ollut tapana leipoa niin, että minä leikkaan sopivia paloja, joista lapset sitten leipovat oman innostuksensa mukaan pullia. Ainoa sääntö on se että yksi pala = yksi pulla. Tämä sääntö siksi, että pullista tulisi edes suunnilleen saman kokoisia, ja siten kypsyisivät uunissa yhtäaikaa.

Jokainen lapsi saa leipoa niin monta pullaa kuin yhdelle pellille mahtuu, ja kaikki itse leipomansa pullat saa viedä kotiin illalla. Toki yksi pulla jokaisen lautaselta syödään välipalalla "maistiaisena".

Pulliin käytämme mausteena kanelia, sokeria ja rusinoita... yleensä, nyt ei kukaan halunnut ottaa rusinoita, joten pullien väliin meni sitten vain kanelia ja sokeria. Aiemmin olemme voidelleet pullat kananmunalla, mutta nyt pullat paistettin allergiasyistä voitelematta. Olisihan toki voinut voidella muullakin kuin kananmunalla, mutta lapset innostuivat pullien noustessa leikkimään, niin laitoin pullat vaan uuniin.

Pienin leipuri oli reilu 1v ja vanhin 3½. Pienintä lukuunottamatta kaikki saivat leivottua pellillisen pullaa kotiin viemisiksi. Pienimmän pullasaldoksi tuli kolme. :) 

Osaa lapsista tuli vastaan jo koulussa oleva, aiemmin hoidossani ollut isosisarus, joka aivan innoissaan alkoi selvittää kuinka muistaa leiponeensa meillä pullia. Oli kuulemma kotona pitänyt hyvin puolensa, jotta oli saanut osansa pienempien sisarustensa leipomuksista.  

Hyviä muuten tuli!