Itsetehty muovailuvaha

Olen nyt muutaman vuoden tehnyt itse muovailuvahaa. Ensin kokeilin lähes kaikkia kaupasta saatavia muovailuvahoja, mutta en mihinkään oikein ollut tyytyväinen pitempää aikaa. Osa vahoista kovettuu muovailukelvottomaksi aika nopeasti.

Pienten lasten kanssa arvostaa sitä, että muovailuvaha on helposti muovailtavissa pienenkin lapsen käsin. Voi sitä riemua kun saa jotain aikaan.

Ohjeen olen löytänyt netistä:

5dl vehnäjauhoja

2dl suolaa

1,5 rkl alunaa (saa apteekista)

5dl kiehuvaa vettä

2rkl ruokaöljyä

Vehnäjauho, suola ja aluna sekoitetaan. Lisätään kiehuva vesi ja ruokaöljy. Kannattaa vatkata sähkövatkaimella, niin tulee "sitkeämpää". Lopuksi taikinaa alustetaan käsin, kunnes muovailuvaha tuntuu sopivalta.

Muovailuvaha kannattaa säilyttää tiiviissä kannellisessa rasiassa tai esim. minigrip-pussissa. Muovailuvaha säilyy noin vuoden jos ei pääse kuivumaan.

Tämä muovailuvaha ei sovi vilja-allergiselle, mutta muutoin todella käyttökelpoista pikkulasten muovailtavaksi.

Löytö

Tänään onkin sitten työterveystarkastus. Siksi aikaa lapsia tulee hoitamaan meidän päivähoidon varahenkilö. Hän on tuttu muille paitsi näille uusille lapsille.

Mutta ei minun oikestaan siitä pitänyt kirjoittaa vaan löydöstäni. Kävin siinä saksalaisessa kaupassa, jossa en yleensä juuri käy, koska haluan ostaa lihat ihan oikeasta lihatiskistä. Kävin siis pyörähtämässä Lidlissä, ja löysin sieltä aivan ihanan nukkekodin, eikä hintaakaan ollut kuin 30€, ja mukana tulivat kaikki huonekalut ja nuketkin. Tyttäreni kyllä kysyi miksi ihmeessä ostin nukkekodin, kun meillä on kaksikin nukkekotia varastossa. Toinen näistä on kyllä sellainen ei lasten leikittäväksi tarkoitettu nukkekoti, joka odottaa aikaa, jolloin se pääsee jälleen esille. No nyt meillä on sitten hoitolapsilla ihan oma nukkekoti. 

Jaa-a kirjoitus jäi vähän kesken kun piti lähteä sinne terveystarkastukseen. Siellä ne kyselivät taas miten menee, onko muutoksia, miten kokee oman terveydentilansa. Pitäisi kuulemma ottaa yhteyttä jumppariin tämän niska-hartia-oireyhtymän kanssa. Tämä on vaivannut minua enemmän tai vähemmän jo kohta 30 vuotta. Ja kuntoutustakin suositeltiin. Täytyypä selvitellä asiaa.

Lapsilla oli mennyt hienosti varahoitajan kanssa... kuinkas muutenkaan. Pienin oli vähän ihmetellyt kuka häntä vaunuista tulee hakemaan, mutta mitään ei ollut sanonut.

Koneet #%&¤

Mä en ymmärrä: vaikka pidän itseäni kohtuullisen pitkähermoisena, niin joissakin asioissa ei meinaa hermot pitää yhtään! Joskus tekisi mieli heittää kaikki koneet kaatopaikalle. Ja mä olen vielä meidän perheessä se "nörtti", joka asentaa kaikki koneet ja ohjelmat. Kun siis oikeasti en niistä mitään ymmärrä, olen vain niin kovapäinen, etten periksi anna.

Nyt olen taistellut ruokalista-sivun tekstieditorin kanssa, se kun jättää rivivälejä, vaikka kuinka yritän niitä korjailla. Mun mielestä puoli tuntia yhden rivivälin korjaamiseen riittää, olkoot:

Minä vs Koneet... 0-1.

Elli, pikkuinen norsutyttö

Norsutyttö Elli on maailman pienin norsu, vain pikkuisen hiiren kokoinen. Hän asuu pienessä talossa suuressa metsässä yhdessä parhaan ystävänsä Tuomo Toukan kanssa.

Elli on myös hyvin kekseliäs norsu. Hän järjestää muille metsän eläimille hauskoja ja jännittäviä yllätyksiä ja pitää ystävistään hyvää huolta. Eipä Elliä suotta ole valittu koko metsän johtajaksi.

Kirja sisältää 64 tarinaa Elli-norsun ja hänen ystäviensä vivahteikkaasta elämästä.

Teksti ja kuvitus: Christl Vogl

Kustannus: Oy Kirjalito, 1998

Tämän kirjan tyttäreni on saanut 5-vuotiaana lahjaksi kumminsa perheeltä v. 1999, ja tämän kirjan olen lukenut kaikille ryhmille sen jälkeen. Jos jostain löydätte, niin suosittelen lämpimästi, tarinat ovat lyhyitä, ja pienillekin lapsille sopivia.

Kotona taas

Lapset ovat tervehtyneet ja palanneet hoitoon. Taas tuntuu päivä normaalilta.

Minulla on tapana lukea lapsille satu ennen päiväunia. Lapset lepäävät sängyissään ja kuuntelevat satua. Päiväuni saduksi valitsen aina sellaisen kirjan jossa on vain vähän kuvia, esim. yksi satua kohti. Näytän ensin kuvan ja sitten luen sadun. Sadun lopuksi peittelen ja silittelen lapset uneen. Silloin kun isompia lapsia hoidossa, he lähtevät kanssani pois lepäämästä, kun pienimmät ovat nukahtaneet. Nyt kuitenkin kaikki nukkuvat.

Laitoin tuonne sivuun ihan oman kohdan missä sitten on aina kirjan nimi, mikä on tällä hetkellä luettavana. Lisäksi laitan kirjasta aina pienen esittelyn tänne.

Päiväkoti on nähty!

Uusi päiväkoti on sitten nähty. Vanhoihin tiloihin kun on tehty, niin aika vähän näytti päiväkodilta.

Taas vaan tuli todistetuksi se, että olen ihan omassa työssäni perhepäivähoitajana. Sitä on aina vähän pallo hukassa, kun joutuu uuteen ympäristöön. Eikä sitä ehdi edes lasten nimiä kunnolla oppia, kun tekee jonkun lyhyen sijaisuuden. Toivottavasti minusta oli edes jotain hyötyä.

On se oma ryhmä aina kuitenkin oma ryhmä!

Niin ne suunnitelmat muuttuu...

Tänään on tekstiviestit laulaneet koko aamun. Ollaan vielä sairaana... suunnitelmat muuttuivat, ei tullakaan... Ja yhtäkkiä ei ketään tulossa hoitoon. Teksti viesti ohjaajalle... ei ketään tänään, mitä tehdään... Sijaiseksi päiväkotiin. OK.

Eli tänään sitten päiväkotiin! Onhan se vaihtelua, ja vielä meidän uuteen päiväkotiin.

Maanantai

Viikko alussa taas! Aamulla tuli viesti: osa lapsista on sairaana... tuleekin lyhyt päivä. Lähdimme ulos ja kävimme leikkimässä toisen hoitajan pihalla. On se ihmeellistä, että toisten lelut ovat aina parempia, kuin omat. Millään ei olisi tahdottu lähteä syömään. Pakko kuitenkin syödä, muuten tulee känkkäränkkä kylään.

Nyt lapset nukkuvat ja on hiljaista kuin  huopatossutehtaalla.

Aamusta selvittelin liikuntahallivuorojamme, ja lopulta sitten ryhmiksen vastaava hoitaja osasikin sen minulle kertoa: liikuntahallilla on vuorot niin kuin ennenkin, maanantaiaamupäivisin.

Toiveenamme on ollut jo useana vuonna saada käyttöömme kaksi lohkoa, mutta koululaiset ovat aina jostain syystä etusijalla kun vuoroja jaetaan. Meille siis varattu kaksi lohkoa, sillä edellytyksellä, jos koululaiset eivät tarvi sitä toista lohkoa. Siinä sitä sitten taas ollaan kuin sillit suolassa, kun 1/3 koripallokentälliseen ahtautuu 40 lasta ja 10 hoitajaa. Eihän se olisi mikään ongelma, jos tiedettäisiin etukäteen koska siellä on niitä koululaisia ja koska ei, mutta kun koululaiset tulevat aina tavallaan yllättäen saliin.

Huomenna tiedossa illalla kokous, jossa käsitellään mm. meidän palkka-asioita. Illasta tulee varmasti mielenkiintoinen.

Viikon kuulumiset

Eräänä päivänä tutkimme ruusunmarjoja. Kylläpäs niissä on paljon siemeniä, ja voiko niitä syödä? Ja jos voi syödä niin syödäänkö ne siemenetkin... yök! Avattua ruusunmarjaa sitten esiteltiin leikkikentällä muillekin hoitajille ja lapsille... ja kerrottiin, että juu kyllä niitä voi syödä, mutta siemeniä ei sitten syödä. Hauska kuinka nopeasti lapsi omaksuu uutta tietoa.

Koko viikolla kukaan ei jäänyt enää yhtenäkään päivänä itkien hoitoon. Leikkikentällä tuttu nainen kysyi uudelta hoitolapselta onko hoidossa ollut kivaa- ja oli ollut. Sama lapsi oli kertonut myös viikonloppuna kaikille, että hoidossa on kivaa. Hoitajastahan tämä oli mukavaa kuultavaa.

Tällä viikolla olemme mm. ulkoilleet -paljon. Olemme käyneet kahdella lähellämme sijaitsevalla leikkikentällä. Saimme lelulaatikon teippaukset tehtyä. Askartelimme porkkanoita, luimme satuja, pelasimme ja leikimme.

Ai niin... leikkikeittiön astianpesukoneessa täytyy olla jotain vikaa... astiat ovat olleet kohta kaksi viikkoa koneessa, ja ovat edelleen likaisia!

Juuresaskartelu

Me teemme tiimeissä yhteisen toimintasuunnitelman aina syys- ja kevätkaudelle. Toimintasuunnitelmassa sovimme yhteisten tapahtumien lisäksi mm. jokaiselle kuulle teeman ja tähän liittyen jonkin askarteluteeman. Elokuun teemana on sadonkorjuu ja tähän liittyen valitsimme askartelun aiheeksi juurekset. Aihetta sai jokainen sitten soveltaa omaan ryhmään sopivaksi.

Tämän viikon askarteluna oli siis juuresaskartelu, päätin sitten valita aiheeksi kaikille lapsille tutun juureksen, eli porkkanan. Materiaaleiksi valitsin kartongin ja silkkipaperin, joista voi helposti leikkaa-liimaa-tekniikalla tehdä pientenkin lasten kanssa kivoja tuotoksia.

Porkkanan pohjana on siis kartongista leikattu porkkana-aihio. Pienimmälle, vajaa 2-vuotiaalle, askartelijalle leikkasin aihion valmiiksi, muut, 3- ja 3½-vuotiaat leikkasivat itse. Aihion päälle liimattiin silkkipaperista rypisteltyjä paperitolloja. Liiman kuivuttua leikkasimme porkkanoille naatit vihreästä kartongista. Naattien leikkuussa isommatkin tarvitsivat vähän apua, kun lyijykynän viiva ei oikein näkynyt vihreässä, muistanpa ensikerralla piirtää ääriviivat värikynällä tai tussilla. Hienoja kuitenkin tuli.

Isommat innostuivat sitten leikkelemään loput vihreät kartogit palasiksi ja niistä he liimasivatkin korttipohjille "tauluja". Aina sitä yllättyy, kuinka pienestä se lapsen ilo syntyy.

Vinkki: Silkkipaperin rypistely sujuu hyvin aika pieneltäkin, kun antaa palan kerrallaan rypistettäväksi. Me rypistelemme aina ensin paperitollot johonkin sopivan kokoiseen purkkiin, niin lasten mielenkiinto säilyy, kun yrittävät saada purkin täyteen.

Lelulaatikot

Meillä on kaupungin hankkimat lukittavat lelulaatikot ja hiekkalelut niillä leikkikentillä, joilla hoitajat enimmäkseen ulkoilevat. Laatikot ja lelut saatiin joskus keväällä, joskin iso kiitos laatikoista kuuluu kollegani miehelle, joka rakensi ja kuljetti laatikot paikoilleen. Kaikilla hoitajilla on laatikkoon avain, joten emme ole riippuvaisia toisistamme avaimen suhteen.

Keväästä asti olemme sitten olleet nimeämässä lähileikkikenttämme laatikkoa ja tänään sen sitten vihdoin saimme tehtyä. Aluksi mietimme maalaamista, mutta lopulta päädyimme teippaukseen. Teippaukset on tehty mainosteipeillä, joita olemme saaneet lahjoituksena paikallisesta mainostoimistosta. Toivottavasti vandaalit antavat laatikon olla rauhassa. Joskin meillä on yhdellä kentällä vastaavanlainen laatikko ollut jo pari vuotta, ei siellä kuulemma ole koskaan mitään rikottu.

Ja taas ne sivut...

Voihan nyt hitsin hitsi... noiden sivujen kanssa on taas ongelmia! Tein ruokalistaa varten oman sivun, mutta en taaskaan saa sivua näkyviin sivupalkissa... Viimeksi ne vaan ilmestyivät sitten yhtäkkiä jostain. Nyt ei minkään sortin ilmestymisiä ole tapahtunut. Ja joo... linkitetty on.

Täytyy vaan toivoa, että asia taas ratkeaa jotenkin.

Lisäys:           Kyllä kannatti manata: sieltä se taas ilmestyi!

Eli siis sieltä ruokalistat sivulta löytyvät meidän täydelliset ruokalistat. Käytössä on kuuden viikon kiertävä lista, joka vähitellen sitten hahmottuu tuonne omalle sivulleen. Saman viikon listan pääruoka on nähtävillä aina etusivulla sivupalkissa.

Viikko pulkassa!

Ensimmäinen työviikko loman jälkeen on loppu. Tänään lapset tulivat hoitoon eikä kukaan huutanut enää äidin perään, ainakaan paljon.

Ensimmäinen viikko on mennyt lasten kanssa sylitellessä. Maanantain ja tiistain kannoin pienintä hoitolasta lähes koko päivän, lukuun ottamatta päiväuniaikaa. Lapsi oli sylissäni, kun... tein ruokaa... siivosin ruokapöytää... etsin toisille lapsille leluja... leikimme... olimme leikkikentällä... pelasimme pelejä... pidin toisia lapsia sylissä... puimme ja riisuimme. Keskiviikkona sitten, kuin taikaiskusta, lapsi päätti alkaa itse kävelemään paikasta toiseen, ja hoitajataksi unohtui. Loppuviikko menikin vähemmällä kantamisella, joten selkä kiittää.

Meillä on ollut hauska viikko: olemme tutustuneet lähistön leikkikenttiin, tai siis lapset ovat tutustuneet, minähän olen kiertänyt kyseisiä leikkikenttiä reilusti yli kymmenen vuotta. Olemme myös leikkineet toisten hoitajien lapsiryhmien kanssa. Meitä on kolme hoitajaa, jotka ulkoilemme enemmän tai vähemmän säännöllisesti samoissa paikoissa, leikkikentillä tai toistemme pihoissa. Lapset oppivat tuntemaan toisensa ja luottamaan meihin kaikkiin hoitajiin. On ihanaa, kun menee vaikkapa leikkikentälle, kun vastaan juoksee lapsia, joilla on paljon asiaa lomani jäljiltä: mä tein lomalla sitä ja mä olin varahoidossa sillä ja sillä hoitajalla, ja kato kuinka iso mustelma mulla on polvessa!

Ulkoiluilmat ovat olleet mahtavat, keskiviikkoa lukuun ottamatta. Keskiviikkona maalasimme sormiväreillä aamusta ja kävimme vähän ulkonakin, mutta sitten sade yltyi niin, ettei ulkona enää ollut kivaa ja leikimmekin sitten sisällä. 

Asiasta toiseen: Tulipahan taas todistettua kuinka yksinkertaisimmat lelut ovat parhaita... lapset löysivät kaapin laatikosta kuvassa olevan lelun. Tästä lelusta meillä on tällä viikolla irronnut se isoin ilo!

Hengissä ollaan!

Ensimmäinen työpäivä loman jälkeen on ohi.

Ensimmäinen päivä on varmasti jännittävä, ei vain lapselle vaan myös meille aikuisille, sekä hoitajalle, että vanhemmille. Lasta jännittää uusi tilanne, on uusi paikka ja uudet kaverit, aikuisia se miten lapset pärjäävät koko päivän erossa vanhemmistaan.

Päivä on mennyt hienosti, aamusta vähän itkettiin äidin perään, mutta siihen se sitten loppui... ainakin isomman kohdalla. Pienin lapsi itkua tihruutti aina välillä, kun tuli äitiä ikävä... kun mentiin ulos, tultiin sisälle, mentiin nukkumaan. Kaikki kuitenkin söivät ja nukkuivat ihan hyvin.

Uusiin kavereihinkin ehdittiin jo vähän tutustua, vaikka ensin kaikki lapset vaan katselivat toisiaan. Lopulta kuitenkin leikittiin ihan yhdessä ja tutkittiin mitä kaikkea kaapeista löytyy. Rakenneltiin dublo-leikkejä, ja keitettiin ruokaa uudella leikkihellalla.

Osa lapsista juoksi hakevaa vanhempaansa piiloon, ja osa hyökkäsi halailemaan. Kaikki kuitenkin haluavat tulla huomenna uudelleen, joten kait se päivä sitten meni ihan hyvin.

Huomenna sitten taas uudelleen!

Ruokalista lisätty

Nyt olen sitten lisännyt viikon ruokalistan sivupalkkiin, siitä sen sitten näkee helposti eikä tarvi etsiä mistään.

Kun ehdin teen meidän päiväohjelmasta vielä ihan oman sivun. Sinne sitten vähitellen muotoutuu meidän kiertävä ruokalistakin.

Huomenna sitten alkaa työt loman jälkeen. Saapa nähdä miten päivä alkaa: uusia lapsia ja vanhoja pitkän loman jälkeen tulossa hoitoon. Kivoja ilmoja ainakin on lupailtu alkuviikoksi.

Huominen otetaan rennosti, katsellaan ja tutustutaan toisiimme ja hoitopaikkaan. Päivästä varmaan tulee ihan kiva... käyn sitten huomenna raportoimassa miten meni.

Viimeinen lomaviikko

Viimeinen lomaviikko on alkanut, ensiviikolla alkaa koulu ja työ.

Lomasää on ollut hmm... vähintäänkin vaihteleva. Säät eivät kyllä juurikaan olemistani hetkauta.

Eilen totesin, että puoletkaan niistä projekteista, jotka kuvittelin tekeväni lomani aikana, odottaa edelleen alkamistaan. Eikä niitä varmaan aloitetakaan . Mutta mitä siitä lomallahan pitäisi lomailla.

Pää on täynnä uusia ideoita toteutettavaksi lasten kanssa. Kunhan nyt ensin ne lapset saadaan takaisin hoitoon ja totutellaan uusiin hoitokavereihin. Ensimmäinen viikko loman jälkeen menee aina totutteluun, varsinkin kun ryhmän kaikki lapset ovat pieniä, ja osa on uusia ja osa ollut pitkään lomalla... vähän kuin aloittaisi alusta.   

Etana

Tämä etana on tehty kartongista leikkaamalla ulkoreuna, ja pistelemällä "reikä" etanan keskelle. Koko etana on muovitettu kontaktimuovilla, ensin toiselta puolelta ja sitten lisätty paperisilppua koristeeksi, sitten muovitettu toinen puoli.

Tämä onnistuu aika pieniltäkin, jos aikuinen auttaa leikkaamisessa. Koristeena voi käyttää muutakin kuin paperisilppua. Vihreä etana, jossa on koristeena kuivattuja kukkia, on aika kivan näköinen.

Vinkki:

Paperisilppua on helppo leikata vaikkapa serpentiinistä, siitä tulee mukavan moniväristä, eikä tarvitse kuin pätkiä.